2. Surat Al-Baqarah, Medinan,
286 verses
٢. سورة البقرة, مدنية, 286
آية
Languages اللغات
(Arabic & finnish)
بِسمِ اللَّهِ الرَّحمٰنِ الرَّحيمِ
الم ﴿١﴾ ذٰلِكَ الكِتٰبُ لا رَيبَ ۛ
فيهِ ۛ هُدًى لِلمُتَّقينَ ﴿٢﴾ الَّذينَ يُؤمِنونَ بِالغَيبِ وَيُقيمونَ
الصَّلوٰةَ وَمِمّا رَزَقنٰهُم يُنفِقونَ ﴿٣﴾ وَالَّذينَ يُؤمِنونَ بِما أُنزِلَ
إِلَيكَ وَما أُنزِلَ مِن قَبلِكَ وَبِالءاخِرَةِ هُم يوقِنونَ ﴿٤﴾ أُولٰئِكَ
عَلىٰ هُدًى مِن رَبِّهِم ۖ وَأُولٰئِكَ هُمُ المُفلِحونَ ﴿٥﴾ إِنَّ الَّذينَ
كَفَروا سَواءٌ عَلَيهِم ءَأَنذَرتَهُم أَم لَم تُنذِرهُم لا يُؤمِنونَ ﴿٦﴾ خَتَمَ
اللَّهُ عَلىٰ قُلوبِهِم وَعَلىٰ سَمعِهِم ۖ وَعَلىٰ أَبصٰرِهِم غِشٰوَةٌ ۖ
وَلَهُم عَذابٌ عَظيمٌ ﴿٧﴾ وَمِنَ النّاسِ مَن يَقولُ ءامَنّا بِاللَّهِ
وَبِاليَومِ الءاخِرِ وَما هُم بِمُؤمِنينَ ﴿٨﴾ يُخٰدِعونَ اللَّهَ وَالَّذينَ
ءامَنوا وَما يَخدَعونَ إِلّا أَنفُسَهُم وَما يَشعُرونَ ﴿٩﴾ فى قُلوبِهِم مَرَضٌ
فَزادَهُمُ اللَّهُ مَرَضًا ۖ وَلَهُم عَذابٌ أَليمٌ بِما كانوا يَكذِبونَ ﴿١٠﴾
وَإِذا قيلَ لَهُم لا تُفسِدوا فِى الأَرضِ قالوا إِنَّما نَحنُ مُصلِحونَ ﴿١١﴾
أَلا إِنَّهُم هُمُ المُفسِدونَ وَلٰكِن لا يَشعُرونَ ﴿١٢﴾ وَإِذا قيلَ لَهُم
ءامِنوا كَما ءامَنَ النّاسُ قالوا أَنُؤمِنُ كَما ءامَنَ السُّفَهاءُ ۗ أَلا
إِنَّهُم هُمُ السُّفَهاءُ وَلٰكِن لا يَعلَمونَ ﴿١٣﴾ وَإِذا لَقُوا الَّذينَ
ءامَنوا قالوا ءامَنّا وَإِذا خَلَوا إِلىٰ شَيٰطينِهِم قالوا إِنّا مَعَكُم
إِنَّما نَحنُ مُستَهزِءونَ ﴿١٤﴾ اللَّهُ يَستَهزِئُ بِهِم وَيَمُدُّهُم فى
طُغيٰنِهِم يَعمَهونَ ﴿١٥﴾ أُولٰئِكَ الَّذينَ اشتَرَوُا الضَّلٰلَةَ بِالهُدىٰ
فَما رَبِحَت تِجٰرَتُهُم وَما كانوا مُهتَدينَ ﴿١٦﴾ مَثَلُهُم كَمَثَلِ الَّذِى
استَوقَدَ نارًا فَلَمّا أَضاءَت ما حَولَهُ ذَهَبَ اللَّهُ بِنورِهِم وَتَرَكَهُم
فى ظُلُمٰتٍ لا يُبصِرونَ ﴿١٧﴾ صُمٌّ بُكمٌ عُمىٌ فَهُم لا يَرجِعونَ ﴿١٨﴾ أَو
كَصَيِّبٍ مِنَ السَّماءِ فيهِ ظُلُمٰتٌ وَرَعدٌ وَبَرقٌ يَجعَلونَ أَصٰبِعَهُم فى
ءاذانِهِم مِنَ الصَّوٰعِقِ حَذَرَ المَوتِ ۚ وَاللَّهُ مُحيطٌ بِالكٰفِرينَ ﴿١٩﴾
يَكادُ البَرقُ يَخطَفُ أَبصٰرَهُم ۖ كُلَّما أَضاءَ لَهُم مَشَوا فيهِ وَإِذا
أَظلَمَ عَلَيهِم قاموا ۚ وَلَو شاءَ اللَّهُ لَذَهَبَ بِسَمعِهِم وَأَبصٰرِهِم ۚ
إِنَّ اللَّهَ عَلىٰ كُلِّ شَيءٍ قَديرٌ ﴿٢٠﴾ يٰأَيُّهَا النّاسُ اعبُدوا
رَبَّكُمُ الَّذى خَلَقَكُم وَالَّذينَ مِن قَبلِكُم لَعَلَّكُم تَتَّقونَ ﴿٢١﴾
الَّذى جَعَلَ لَكُمُ الأَرضَ فِرٰشًا وَالسَّماءَ بِناءً وَأَنزَلَ مِنَ
السَّماءِ ماءً فَأَخرَجَ بِهِ مِنَ الثَّمَرٰتِ رِزقًا لَكُم ۖ فَلا تَجعَلوا
لِلَّهِ أَندادًا وَأَنتُم تَعلَمونَ ﴿٢٢﴾ وَإِن كُنتُم فى رَيبٍ مِمّا نَزَّلنا
عَلىٰ عَبدِنا فَأتوا بِسورَةٍ مِن مِثلِهِ وَادعوا شُهَداءَكُم مِن دونِ اللَّهِ
إِن كُنتُم صٰدِقينَ ﴿٢٣﴾ فَإِن لَم تَفعَلوا وَلَن تَفعَلوا فَاتَّقُوا النّارَ
الَّتى وَقودُهَا النّاسُ وَالحِجارَةُ ۖ أُعِدَّت لِلكٰفِرينَ ﴿٢٤﴾ وَبَشِّرِ
الَّذينَ ءامَنوا وَعَمِلُوا الصّٰلِحٰتِ أَنَّ لَهُم جَنّٰتٍ تَجرى مِن تَحتِهَا
الأَنهٰرُ ۖ كُلَّما رُزِقوا مِنها مِن ثَمَرَةٍ رِزقًا ۙ قالوا هٰذَا الَّذى رُزِقنا
مِن قَبلُ ۖ وَأُتوا بِهِ مُتَشٰبِهًا ۖ وَلَهُم فيها أَزوٰجٌ مُطَهَّرَةٌ ۖ وَهُم
فيها خٰلِدونَ ﴿٢٥﴾ إِنَّ اللَّهَ لا يَستَحيۦ أَن يَضرِبَ مَثَلًا ما بَعوضَةً
فَما فَوقَها ۚ فَأَمَّا الَّذينَ ءامَنوا فَيَعلَمونَ أَنَّهُ الحَقُّ مِن
رَبِّهِم ۖ وَأَمَّا الَّذينَ كَفَروا فَيَقولونَ ماذا أَرادَ اللَّهُ بِهٰذا
مَثَلًا ۘ يُضِلُّ بِهِ كَثيرًا وَيَهدى بِهِ كَثيرًا ۚ وَما يُضِلُّ بِهِ إِلَّا
الفٰسِقينَ ﴿٢٦﴾ الَّذينَ يَنقُضونَ عَهدَ اللَّهِ مِن بَعدِ ميثٰقِهِ وَيَقطَعونَ
ما أَمَرَ اللَّهُ بِهِ أَن يوصَلَ وَيُفسِدونَ فِى الأَرضِ ۚ أُولٰئِكَ هُمُ
الخٰسِرونَ ﴿٢٧﴾ كَيفَ تَكفُرونَ بِاللَّهِ وَكُنتُم أَموٰتًا فَأَحيٰكُم ۖ ثُمَّ
يُميتُكُم ثُمَّ يُحييكُم ثُمَّ إِلَيهِ تُرجَعونَ ﴿٢٨﴾ هُوَ الَّذى خَلَقَ لَكُم
ما فِى الأَرضِ جَميعًا ثُمَّ استَوىٰ إِلَى السَّماءِ فَسَوّىٰهُنَّ سَبعَ
سَمٰوٰتٍ ۚ وَهُوَ بِكُلِّ شَيءٍ عَليمٌ ﴿٢٩﴾ وَإِذ قالَ رَبُّكَ لِلمَلٰئِكَةِ
إِنّى جاعِلٌ فِى الأَرضِ خَليفَةً ۖ قالوا أَتَجعَلُ فيها مَن يُفسِدُ فيها
وَيَسفِكُ الدِّماءَ وَنَحنُ نُسَبِّحُ بِحَمدِكَ وَنُقَدِّسُ لَكَ ۖ قالَ إِنّى
أَعلَمُ ما لا تَعلَمونَ ﴿٣٠﴾ وَعَلَّمَ ءادَمَ الأَسماءَ كُلَّها ثُمَّ عَرَضَهُم
عَلَى المَلٰئِكَةِ فَقالَ أَنبِـٔونى بِأَسماءِ هٰؤُلاءِ إِن كُنتُم صٰدِقينَ ﴿٣١﴾
قالوا سُبحٰنَكَ لا عِلمَ لَنا إِلّا ما عَلَّمتَنا ۖ إِنَّكَ أَنتَ العَليمُ
الحَكيمُ ﴿٣٢﴾ قالَ يٰـٔادَمُ أَنبِئهُم بِأَسمائِهِم ۖ فَلَمّا أَنبَأَهُم
بِأَسمائِهِم قالَ أَلَم أَقُل لَكُم إِنّى أَعلَمُ غَيبَ السَّمٰوٰتِ وَالأَرضِ
وَأَعلَمُ ما تُبدونَ وَما كُنتُم تَكتُمونَ ﴿٣٣﴾ وَإِذ قُلنا لِلمَلٰئِكَةِ
اسجُدوا لِءادَمَ فَسَجَدوا إِلّا إِبليسَ أَبىٰ وَاستَكبَرَ وَكانَ مِنَ
الكٰفِرينَ ﴿٣٤﴾ وَقُلنا يٰـٔادَمُ اسكُن أَنتَ وَزَوجُكَ الجَنَّةَ وَكُلا مِنها
رَغَدًا حَيثُ شِئتُما وَلا تَقرَبا هٰذِهِ الشَّجَرَةَ فَتَكونا مِنَ الظّٰلِمينَ
﴿٣٥﴾ فَأَزَلَّهُمَا الشَّيطٰنُ عَنها فَأَخرَجَهُما مِمّا كانا فيهِ ۖ وَقُلنَا
اهبِطوا بَعضُكُم لِبَعضٍ عَدُوٌّ ۖ وَلَكُم فِى الأَرضِ مُستَقَرٌّ وَمَتٰعٌ
إِلىٰ حينٍ ﴿٣٦﴾ فَتَلَقّىٰ ءادَمُ مِن رَبِّهِ كَلِمٰتٍ فَتابَ عَلَيهِ ۚ إِنَّهُ
هُوَ التَّوّابُ الرَّحيمُ ﴿٣٧﴾ قُلنَا اهبِطوا مِنها جَميعًا ۖ فَإِمّا
يَأتِيَنَّكُم مِنّى هُدًى فَمَن تَبِعَ هُداىَ فَلا خَوفٌ عَلَيهِم وَلا هُم
يَحزَنونَ ﴿٣٨﴾ وَالَّذينَ كَفَروا وَكَذَّبوا بِـٔايٰتِنا أُولٰئِكَ أَصحٰبُ
النّارِ ۖ هُم فيها خٰلِدونَ ﴿٣٩﴾ يٰبَنى إِسرٰءيلَ اذكُروا نِعمَتِىَ الَّتى
أَنعَمتُ عَلَيكُم وَأَوفوا بِعَهدى أوفِ بِعَهدِكُم وَإِيّٰىَ فَارهَبونِ ﴿٤٠﴾
وَءامِنوا بِما أَنزَلتُ مُصَدِّقًا لِما مَعَكُم وَلا تَكونوا أَوَّلَ كافِرٍ
بِهِ ۖ وَلا تَشتَروا بِـٔايٰتى ثَمَنًا قَليلًا وَإِيّٰىَ فَاتَّقونِ ﴿٤١﴾ وَلا
تَلبِسُوا الحَقَّ بِالبٰطِلِ وَتَكتُمُوا الحَقَّ وَأَنتُم تَعلَمونَ ﴿٤٢﴾
وَأَقيمُوا الصَّلوٰةَ وَءاتُوا الزَّكوٰةَ وَاركَعوا مَعَ الرّٰكِعينَ ﴿٤٣﴾
أَتَأمُرونَ النّاسَ بِالبِرِّ وَتَنسَونَ أَنفُسَكُم وَأَنتُم تَتلونَ الكِتٰبَ ۚ
أَفَلا تَعقِلونَ ﴿٤٤﴾ وَاستَعينوا بِالصَّبرِ وَالصَّلوٰةِ ۚ وَإِنَّها
لَكَبيرَةٌ إِلّا عَلَى الخٰشِعينَ ﴿٤٥﴾ الَّذينَ يَظُنّونَ أَنَّهُم مُلٰقوا
رَبِّهِم وَأَنَّهُم إِلَيهِ رٰجِعونَ ﴿٤٦﴾ يٰبَنى إِسرٰءيلَ اذكُروا نِعمَتِىَ
الَّتى أَنعَمتُ عَلَيكُم وَأَنّى فَضَّلتُكُم عَلَى العٰلَمينَ ﴿٤٧﴾ وَاتَّقوا
يَومًا لا تَجزى نَفسٌ عَن نَفسٍ شَيـًٔا وَلا يُقبَلُ مِنها شَفٰعَةٌ وَلا
يُؤخَذُ مِنها عَدلٌ وَلا هُم يُنصَرونَ ﴿٤٨﴾ وَإِذ نَجَّينٰكُم مِن ءالِ فِرعَونَ
يَسومونَكُم سوءَ العَذابِ يُذَبِّحونَ أَبناءَكُم وَيَستَحيونَ نِساءَكُم ۚ وَفى
ذٰلِكُم بَلاءٌ مِن رَبِّكُم عَظيمٌ ﴿٤٩﴾ وَإِذ فَرَقنا بِكُمُ البَحرَ
فَأَنجَينٰكُم وَأَغرَقنا ءالَ فِرعَونَ وَأَنتُم تَنظُرونَ ﴿٥٠﴾ وَإِذ وٰعَدنا
موسىٰ أَربَعينَ لَيلَةً ثُمَّ اتَّخَذتُمُ العِجلَ مِن بَعدِهِ وَأَنتُم ظٰلِمونَ
﴿٥١﴾ ثُمَّ عَفَونا عَنكُم مِن بَعدِ ذٰلِكَ لَعَلَّكُم تَشكُرونَ ﴿٥٢﴾ وَإِذ
ءاتَينا موسَى الكِتٰبَ وَالفُرقانَ لَعَلَّكُم تَهتَدونَ ﴿٥٣﴾ وَإِذ قالَ موسىٰ
لِقَومِهِ يٰقَومِ إِنَّكُم ظَلَمتُم أَنفُسَكُم بِاتِّخاذِكُمُ العِجلَ فَتوبوا
إِلىٰ بارِئِكُم فَاقتُلوا أَنفُسَكُم ذٰلِكُم خَيرٌ لَكُم عِندَ بارِئِكُم فَتابَ
عَلَيكُم ۚ إِنَّهُ هُوَ التَّوّابُ الرَّحيمُ ﴿٥٤﴾ وَإِذ قُلتُم يٰموسىٰ لَن
نُؤمِنَ لَكَ حَتّىٰ نَرَى اللَّهَ جَهرَةً فَأَخَذَتكُمُ الصّٰعِقَةُ وَأَنتُم
تَنظُرونَ ﴿٥٥﴾ ثُمَّ بَعَثنٰكُم مِن بَعدِ مَوتِكُم لَعَلَّكُم تَشكُرونَ ﴿٥٦﴾
وَظَلَّلنا عَلَيكُمُ الغَمامَ وَأَنزَلنا عَلَيكُمُ المَنَّ وَالسَّلوىٰ ۖ كُلوا
مِن طَيِّبٰتِ ما رَزَقنٰكُم ۖ وَما ظَلَمونا وَلٰكِن كانوا أَنفُسَهُم يَظلِمونَ ﴿٥٧﴾
وَإِذ قُلنَا ادخُلوا هٰذِهِ القَريَةَ فَكُلوا مِنها حَيثُ شِئتُم رَغَدًا
وَادخُلُوا البابَ سُجَّدًا وَقولوا حِطَّةٌ نَغفِر لَكُم خَطٰيٰكُم ۚ وَسَنَزيدُ
المُحسِنينَ ﴿٥٨﴾ فَبَدَّلَ الَّذينَ ظَلَموا قَولًا غَيرَ الَّذى قيلَ لَهُم
فَأَنزَلنا عَلَى الَّذينَ ظَلَموا رِجزًا مِنَ السَّماءِ بِما كانوا يَفسُقونَ ﴿٥٩﴾
وَإِذِ استَسقىٰ موسىٰ لِقَومِهِ فَقُلنَا اضرِب بِعَصاكَ الحَجَرَ ۖ فَانفَجَرَت
مِنهُ اثنَتا عَشرَةَ عَينًا ۖ قَد عَلِمَ كُلُّ أُناسٍ مَشرَبَهُم ۖ كُلوا
وَاشرَبوا مِن رِزقِ اللَّهِ وَلا تَعثَوا فِى الأَرضِ مُفسِدينَ ﴿٦٠﴾ وَإِذ
قُلتُم يٰموسىٰ لَن نَصبِرَ عَلىٰ طَعامٍ وٰحِدٍ فَادعُ لَنا رَبَّكَ يُخرِج لَنا
مِمّا تُنبِتُ الأَرضُ مِن بَقلِها وَقِثّائِها وَفومِها وَعَدَسِها وَبَصَلِها ۖ
قالَ أَتَستَبدِلونَ الَّذى هُوَ أَدنىٰ بِالَّذى هُوَ خَيرٌ ۚ اهبِطوا مِصرًا
فَإِنَّ لَكُم ما سَأَلتُم ۗ وَضُرِبَت عَلَيهِمُ الذِّلَّةُ وَالمَسكَنَةُ وَباءو
بِغَضَبٍ مِنَ اللَّهِ ۗ ذٰلِكَ بِأَنَّهُم كانوا يَكفُرونَ بِـٔايٰتِ اللَّهِ
وَيَقتُلونَ النَّبِيّۦنَ بِغَيرِ الحَقِّ ۗ ذٰلِكَ بِما عَصَوا وَكانوا يَعتَدونَ
﴿٦١﴾ إِنَّ الَّذينَ ءامَنوا وَالَّذينَ هادوا وَالنَّصٰرىٰ وَالصّٰبِـٔينَ مَن
ءامَنَ بِاللَّهِ وَاليَومِ الءاخِرِ وَعَمِلَ صٰلِحًا فَلَهُم أَجرُهُم عِندَ
رَبِّهِم وَلا خَوفٌ عَلَيهِم وَلا هُم يَحزَنونَ ﴿٦٢﴾ وَإِذ أَخَذنا ميثٰقَكُم
وَرَفَعنا فَوقَكُمُ الطّورَ خُذوا ما ءاتَينٰكُم بِقُوَّةٍ وَاذكُروا ما فيهِ
لَعَلَّكُم تَتَّقونَ ﴿٦٣﴾ ثُمَّ تَوَلَّيتُم مِن بَعدِ ذٰلِكَ ۖ فَلَولا فَضلُ
اللَّهِ عَلَيكُم وَرَحمَتُهُ لَكُنتُم مِنَ الخٰسِرينَ ﴿٦٤﴾ وَلَقَد عَلِمتُمُ
الَّذينَ اعتَدَوا مِنكُم فِى السَّبتِ فَقُلنا لَهُم كونوا قِرَدَةً خٰسِـٔينَ ﴿٦٥﴾
فَجَعَلنٰها نَكٰلًا لِما بَينَ يَدَيها وَما خَلفَها وَمَوعِظَةً لِلمُتَّقينَ ﴿٦٦﴾
وَإِذ قالَ موسىٰ لِقَومِهِ إِنَّ اللَّهَ يَأمُرُكُم أَن تَذبَحوا بَقَرَةً ۖ
قالوا أَتَتَّخِذُنا هُزُوًا ۖ قالَ أَعوذُ بِاللَّهِ أَن أَكونَ مِنَ الجٰهِلينَ ﴿٦٧﴾
قالُوا ادعُ لَنا رَبَّكَ يُبَيِّن لَنا ما هِىَ ۚ قالَ إِنَّهُ يَقولُ إِنَّها
بَقَرَةٌ لا فارِضٌ وَلا بِكرٌ عَوانٌ بَينَ ذٰلِكَ ۖ فَافعَلوا ما تُؤمَرونَ ﴿٦٨﴾
قالُوا ادعُ لَنا رَبَّكَ يُبَيِّن لَنا ما لَونُها ۚ قالَ إِنَّهُ يَقولُ إِنَّها
بَقَرَةٌ صَفراءُ فاقِعٌ لَونُها تَسُرُّ النّٰظِرينَ ﴿٦٩﴾ قالُوا ادعُ لَنا
رَبَّكَ يُبَيِّن لَنا ما هِىَ إِنَّ البَقَرَ تَشٰبَهَ عَلَينا وَإِنّا إِن شاءَ
اللَّهُ لَمُهتَدونَ ﴿٧٠﴾ قالَ إِنَّهُ يَقولُ إِنَّها بَقَرَةٌ لا ذَلولٌ تُثيرُ
الأَرضَ وَلا تَسقِى الحَرثَ مُسَلَّمَةٌ لا شِيَةَ فيها ۚ قالُوا الـٰٔنَ جِئتَ
بِالحَقِّ ۚ فَذَبَحوها وَما كادوا يَفعَلونَ ﴿٧١﴾ وَإِذ قَتَلتُم نَفسًا
فَادّٰرَءتُم فيها ۖ وَاللَّهُ مُخرِجٌ ما كُنتُم تَكتُمونَ ﴿٧٢﴾ فَقُلنَا
اضرِبوهُ بِبَعضِها ۚ كَذٰلِكَ يُحىِ اللَّهُ المَوتىٰ وَيُريكُم ءايٰتِهِ
لَعَلَّكُم تَعقِلونَ ﴿٧٣﴾ ثُمَّ قَسَت قُلوبُكُم مِن بَعدِ ذٰلِكَ فَهِىَ
كَالحِجارَةِ أَو أَشَدُّ قَسوَةً ۚ وَإِنَّ مِنَ الحِجارَةِ لَما يَتَفَجَّرُ
مِنهُ الأَنهٰرُ ۚ وَإِنَّ مِنها لَما يَشَّقَّقُ فَيَخرُجُ مِنهُ الماءُ ۚ
وَإِنَّ مِنها لَما يَهبِطُ مِن خَشيَةِ اللَّهِ ۗ وَمَا اللَّهُ بِغٰفِلٍ عَمّا
تَعمَلونَ ﴿٧٤﴾ أَفَتَطمَعونَ أَن يُؤمِنوا لَكُم وَقَد كانَ فَريقٌ مِنهُم يَسمَعونَ
كَلٰمَ اللَّهِ ثُمَّ يُحَرِّفونَهُ مِن بَعدِ ما عَقَلوهُ وَهُم يَعلَمونَ ﴿٧٥﴾
وَإِذا لَقُوا الَّذينَ ءامَنوا قالوا ءامَنّا وَإِذا خَلا بَعضُهُم إِلىٰ بَعضٍ
قالوا أَتُحَدِّثونَهُم بِما فَتَحَ اللَّهُ عَلَيكُم لِيُحاجّوكُم بِهِ عِندَ
رَبِّكُم ۚ أَفَلا تَعقِلونَ ﴿٧٦﴾ أَوَلا يَعلَمونَ أَنَّ اللَّهَ يَعلَمُ ما
يُسِرّونَ وَما يُعلِنونَ ﴿٧٧﴾ وَمِنهُم أُمِّيّونَ لا يَعلَمونَ الكِتٰبَ إِلّا
أَمانِىَّ وَإِن هُم إِلّا يَظُنّونَ ﴿٧٨﴾ فَوَيلٌ لِلَّذينَ يَكتُبونَ الكِتٰبَ
بِأَيديهِم ثُمَّ يَقولونَ هٰذا مِن عِندِ اللَّهِ لِيَشتَروا بِهِ ثَمَنًا
قَليلًا ۖ فَوَيلٌ لَهُم مِمّا كَتَبَت أَيديهِم وَوَيلٌ لَهُم مِمّا يَكسِبونَ ﴿٧٩﴾
وَقالوا لَن تَمَسَّنَا النّارُ إِلّا أَيّامًا مَعدودَةً ۚ قُل أَتَّخَذتُم عِندَ
اللَّهِ عَهدًا فَلَن يُخلِفَ اللَّهُ عَهدَهُ ۖ أَم تَقولونَ عَلَى اللَّهِ ما لا
تَعلَمونَ ﴿٨٠﴾ بَلىٰ مَن كَسَبَ سَيِّئَةً وَأَحٰطَت بِهِ خَطيـَٔتُهُ
فَأُولٰئِكَ أَصحٰبُ النّارِ ۖ هُم فيها خٰلِدونَ ﴿٨١﴾ وَالَّذينَ ءامَنوا
وَعَمِلُوا الصّٰلِحٰتِ أُولٰئِكَ أَصحٰبُ الجَنَّةِ ۖ هُم فيها خٰلِدونَ ﴿٨٢﴾
وَإِذ أَخَذنا ميثٰقَ بَنى إِسرٰءيلَ لا تَعبُدونَ إِلَّا اللَّهَ وَبِالوٰلِدَينِ
إِحسانًا وَذِى القُربىٰ وَاليَتٰمىٰ وَالمَسٰكينِ وَقولوا لِلنّاسِ حُسنًا
وَأَقيمُوا الصَّلوٰةَ وَءاتُوا الزَّكوٰةَ ثُمَّ تَوَلَّيتُم إِلّا قَليلًا
مِنكُم وَأَنتُم مُعرِضونَ ﴿٨٣﴾ وَإِذ أَخَذنا ميثٰقَكُم لا تَسفِكونَ دِماءَكُم
وَلا تُخرِجونَ أَنفُسَكُم مِن دِيٰرِكُم ثُمَّ أَقرَرتُم وَأَنتُم تَشهَدونَ ﴿٨٤﴾
ثُمَّ أَنتُم هٰؤُلاءِ تَقتُلونَ أَنفُسَكُم وَتُخرِجونَ فَريقًا مِنكُم مِن
دِيٰرِهِم تَظٰهَرونَ عَلَيهِم بِالإِثمِ وَالعُدوٰنِ وَإِن يَأتوكُم أُسٰرىٰ
تُفٰدوهُم وَهُوَ مُحَرَّمٌ عَلَيكُم إِخراجُهُم ۚ أَفَتُؤمِنونَ بِبَعضِ الكِتٰبِ
وَتَكفُرونَ بِبَعضٍ ۚ فَما جَزاءُ مَن يَفعَلُ ذٰلِكَ مِنكُم إِلّا خِزىٌ فِى
الحَيوٰةِ الدُّنيا ۖ وَيَومَ القِيٰمَةِ يُرَدّونَ إِلىٰ أَشَدِّ العَذابِ ۗ
وَمَا اللَّهُ بِغٰفِلٍ عَمّا تَعمَلونَ ﴿٨٥﴾ أُولٰئِكَ الَّذينَ اشتَرَوُا
الحَيوٰةَ الدُّنيا بِالءاخِرَةِ ۖ فَلا يُخَفَّفُ عَنهُمُ العَذابُ وَلا هُم
يُنصَرونَ ﴿٨٦﴾ وَلَقَد ءاتَينا موسَى الكِتٰبَ وَقَفَّينا مِن بَعدِهِ
بِالرُّسُلِ ۖ وَءاتَينا عيسَى ابنَ مَريَمَ البَيِّنٰتِ وَأَيَّدنٰهُ بِروحِ
القُدُسِ ۗ أَفَكُلَّما جاءَكُم رَسولٌ بِما لا تَهوىٰ أَنفُسُكُمُ استَكبَرتُم
فَفَريقًا كَذَّبتُم وَفَريقًا تَقتُلونَ ﴿٨٧﴾ وَقالوا قُلوبُنا غُلفٌ ۚ بَل
لَعَنَهُمُ اللَّهُ بِكُفرِهِم فَقَليلًا ما يُؤمِنونَ ﴿٨٨﴾ وَلَمّا جاءَهُم
كِتٰبٌ مِن عِندِ اللَّهِ مُصَدِّقٌ لِما مَعَهُم وَكانوا مِن قَبلُ يَستَفتِحونَ
عَلَى الَّذينَ كَفَروا فَلَمّا جاءَهُم ما عَرَفوا كَفَروا بِهِ ۚ فَلَعنَةُ
اللَّهِ عَلَى الكٰفِرينَ ﴿٨٩﴾ بِئسَمَا اشتَرَوا بِهِ أَنفُسَهُم أَن يَكفُروا
بِما أَنزَلَ اللَّهُ بَغيًا أَن يُنَزِّلَ اللَّهُ مِن فَضلِهِ عَلىٰ مَن يَشاءُ
مِن عِبادِهِ ۖ فَباءو بِغَضَبٍ عَلىٰ غَضَبٍ ۚ وَلِلكٰفِرينَ عَذابٌ مُهينٌ ﴿٩٠﴾
وَإِذا قيلَ لَهُم ءامِنوا بِما أَنزَلَ اللَّهُ قالوا نُؤمِنُ بِما أُنزِلَ
عَلَينا وَيَكفُرونَ بِما وَراءَهُ وَهُوَ الحَقُّ مُصَدِّقًا لِما مَعَهُم ۗ قُل
فَلِمَ تَقتُلونَ أَنبِياءَ اللَّهِ مِن قَبلُ إِن كُنتُم مُؤمِنينَ ﴿٩١﴾ وَلَقَد
جاءَكُم موسىٰ بِالبَيِّنٰتِ ثُمَّ اتَّخَذتُمُ العِجلَ مِن بَعدِهِ وَأَنتُم
ظٰلِمونَ ﴿٩٢﴾ وَإِذ أَخَذنا ميثٰقَكُم وَرَفَعنا فَوقَكُمُ الطّورَ خُذوا ما
ءاتَينٰكُم بِقُوَّةٍ وَاسمَعوا ۖ قالوا سَمِعنا وَعَصَينا وَأُشرِبوا فى
قُلوبِهِمُ العِجلَ بِكُفرِهِم ۚ قُل بِئسَما يَأمُرُكُم بِهِ إيمٰنُكُم إِن
كُنتُم مُؤمِنينَ ﴿٩٣﴾ قُل إِن كانَت لَكُمُ الدّارُ الءاخِرَةُ عِندَ اللَّهِ
خالِصَةً مِن دونِ النّاسِ فَتَمَنَّوُا المَوتَ إِن كُنتُم صٰدِقينَ ﴿٩٤﴾ وَلَن
يَتَمَنَّوهُ أَبَدًا بِما قَدَّمَت أَيديهِم ۗ وَاللَّهُ عَليمٌ بِالظّٰلِمينَ ﴿٩٥﴾
وَلَتَجِدَنَّهُم أَحرَصَ النّاسِ عَلىٰ حَيوٰةٍ وَمِنَ الَّذينَ أَشرَكوا ۚ
يَوَدُّ أَحَدُهُم لَو يُعَمَّرُ أَلفَ سَنَةٍ وَما هُوَ بِمُزَحزِحِهِ مِنَ
العَذابِ أَن يُعَمَّرَ ۗ وَاللَّهُ بَصيرٌ بِما يَعمَلونَ ﴿٩٦﴾ قُل مَن كانَ
عَدُوًّا لِجِبريلَ فَإِنَّهُ نَزَّلَهُ عَلىٰ قَلبِكَ بِإِذنِ اللَّهِ مُصَدِّقًا
لِما بَينَ يَدَيهِ وَهُدًى وَبُشرىٰ لِلمُؤمِنينَ ﴿٩٧﴾ مَن كانَ عَدُوًّا لِلَّهِ
وَمَلٰئِكَتِهِ وَرُسُلِهِ وَجِبريلَ وَميكىٰلَ فَإِنَّ اللَّهَ عَدُوٌّ
لِلكٰفِرينَ ﴿٩٨﴾ وَلَقَد أَنزَلنا إِلَيكَ ءايٰتٍ بَيِّنٰتٍ ۖ وَما يَكفُرُ بِها
إِلَّا الفٰسِقونَ ﴿٩٩﴾ أَوَكُلَّما عٰهَدوا عَهدًا نَبَذَهُ فَريقٌ مِنهُم ۚ بَل
أَكثَرُهُم لا يُؤمِنونَ ﴿١٠٠﴾ وَلَمّا جاءَهُم رَسولٌ مِن عِندِ اللَّهِ
مُصَدِّقٌ لِما مَعَهُم نَبَذَ فَريقٌ مِنَ الَّذينَ أوتُوا الكِتٰبَ كِتٰبَ
اللَّهِ وَراءَ ظُهورِهِم كَأَنَّهُم لا يَعلَمونَ ﴿١٠١﴾ وَاتَّبَعوا ما تَتلُوا
الشَّيٰطينُ عَلىٰ مُلكِ سُلَيمٰنَ ۖ وَما كَفَرَ سُلَيمٰنُ وَلٰكِنَّ الشَّيٰطينَ
كَفَروا يُعَلِّمونَ النّاسَ السِّحرَ وَما أُنزِلَ عَلَى المَلَكَينِ بِبابِلَ
هٰروتَ وَمٰروتَ ۚ وَما يُعَلِّمانِ مِن أَحَدٍ حَتّىٰ يَقولا إِنَّما نَحنُ
فِتنَةٌ فَلا تَكفُر ۖ فَيَتَعَلَّمونَ مِنهُما ما يُفَرِّقونَ بِهِ بَينَ المَرءِ
وَزَوجِهِ ۚ وَما هُم بِضارّينَ بِهِ مِن أَحَدٍ إِلّا بِإِذنِ اللَّهِ ۚ
وَيَتَعَلَّمونَ ما يَضُرُّهُم وَلا يَنفَعُهُم ۚ وَلَقَد عَلِموا لَمَنِ
اشتَرىٰهُ ما لَهُ فِى الءاخِرَةِ مِن خَلٰقٍ ۚ وَلَبِئسَ ما شَرَوا بِهِ
أَنفُسَهُم ۚ لَو كانوا يَعلَمونَ ﴿١٠٢﴾ وَلَو أَنَّهُم ءامَنوا وَاتَّقَوا
لَمَثوبَةٌ مِن عِندِ اللَّهِ خَيرٌ ۖ لَو كانوا يَعلَمونَ ﴿١٠٣﴾ يٰأَيُّهَا
الَّذينَ ءامَنوا لا تَقولوا رٰعِنا وَقولُوا انظُرنا وَاسمَعوا ۗ وَلِلكٰفِرينَ
عَذابٌ أَليمٌ ﴿١٠٤﴾ ما يَوَدُّ الَّذينَ كَفَروا مِن أَهلِ الكِتٰبِ وَلَا
المُشرِكينَ أَن يُنَزَّلَ عَلَيكُم مِن خَيرٍ مِن رَبِّكُم ۗ وَاللَّهُ يَختَصُّ
بِرَحمَتِهِ مَن يَشاءُ ۚ وَاللَّهُ ذُو الفَضلِ العَظيمِ ﴿١٠٥﴾ ما نَنسَخ مِن
ءايَةٍ أَو نُنسِها نَأتِ بِخَيرٍ مِنها أَو مِثلِها ۗ أَلَم تَعلَم أَنَّ اللَّهَ
عَلىٰ كُلِّ شَيءٍ قَديرٌ ﴿١٠٦﴾ أَلَم تَعلَم أَنَّ اللَّهَ لَهُ مُلكُ
السَّمٰوٰتِ وَالأَرضِ ۗ وَما لَكُم مِن دونِ اللَّهِ مِن وَلِىٍّ وَلا نَصيرٍ ﴿١٠٧﴾
أَم تُريدونَ أَن تَسـَٔلوا رَسولَكُم كَما سُئِلَ موسىٰ مِن قَبلُ ۗ وَمَن
يَتَبَدَّلِ الكُفرَ بِالإيمٰنِ فَقَد ضَلَّ سَواءَ السَّبيلِ ﴿١٠٨﴾ وَدَّ كَثيرٌ
مِن أَهلِ الكِتٰبِ لَو يَرُدّونَكُم مِن بَعدِ إيمٰنِكُم كُفّارًا حَسَدًا مِن
عِندِ أَنفُسِهِم مِن بَعدِ ما تَبَيَّنَ لَهُمُ الحَقُّ ۖ فَاعفوا وَاصفَحوا
حَتّىٰ يَأتِىَ اللَّهُ بِأَمرِهِ ۗ إِنَّ اللَّهَ عَلىٰ كُلِّ شَيءٍ قَديرٌ ﴿١٠٩﴾
وَأَقيمُوا الصَّلوٰةَ وَءاتُوا الزَّكوٰةَ ۚ وَما تُقَدِّموا لِأَنفُسِكُم مِن
خَيرٍ تَجِدوهُ عِندَ اللَّهِ ۗ إِنَّ اللَّهَ بِما تَعمَلونَ بَصيرٌ ﴿١١٠﴾
وَقالوا لَن يَدخُلَ الجَنَّةَ إِلّا مَن كانَ هودًا أَو نَصٰرىٰ ۗ تِلكَ
أَمانِيُّهُم ۗ قُل هاتوا بُرهٰنَكُم إِن كُنتُم صٰدِقينَ ﴿١١١﴾ بَلىٰ مَن أَسلَمَ
وَجهَهُ لِلَّهِ وَهُوَ مُحسِنٌ فَلَهُ أَجرُهُ عِندَ رَبِّهِ وَلا خَوفٌ عَلَيهِم
وَلا هُم يَحزَنونَ ﴿١١٢﴾ وَقالَتِ اليَهودُ لَيسَتِ النَّصٰرىٰ عَلىٰ شَيءٍ
وَقالَتِ النَّصٰرىٰ لَيسَتِ اليَهودُ عَلىٰ شَيءٍ وَهُم يَتلونَ الكِتٰبَ ۗ
كَذٰلِكَ قالَ الَّذينَ لا يَعلَمونَ مِثلَ قَولِهِم ۚ فَاللَّهُ يَحكُمُ بَينَهُم
يَومَ القِيٰمَةِ فيما كانوا فيهِ يَختَلِفونَ ﴿١١٣﴾ وَمَن أَظلَمُ مِمَّن مَنَعَ
مَسٰجِدَ اللَّهِ أَن يُذكَرَ فيهَا اسمُهُ وَسَعىٰ فى خَرابِها ۚ أُولٰئِكَ ما
كانَ لَهُم أَن يَدخُلوها إِلّا خائِفينَ ۚ لَهُم فِى الدُّنيا خِزىٌ وَلَهُم فِى
الءاخِرَةِ عَذابٌ عَظيمٌ ﴿١١٤﴾ وَلِلَّهِ المَشرِقُ وَالمَغرِبُ ۚ فَأَينَما
تُوَلّوا فَثَمَّ وَجهُ اللَّهِ ۚ إِنَّ اللَّهَ وٰسِعٌ عَليمٌ ﴿١١٥﴾ وَقالُوا
اتَّخَذَ اللَّهُ وَلَدًا ۗ سُبحٰنَهُ ۖ بَل لَهُ ما فِى السَّمٰوٰتِ وَالأَرضِ ۖ
كُلٌّ لَهُ قٰنِتونَ ﴿١١٦﴾ بَديعُ السَّمٰوٰتِ وَالأَرضِ ۖ وَإِذا قَضىٰ أَمرًا
فَإِنَّما يَقولُ لَهُ كُن فَيَكونُ ﴿١١٧﴾ وَقالَ الَّذينَ لا يَعلَمونَ لَولا
يُكَلِّمُنَا اللَّهُ أَو تَأتينا ءايَةٌ ۗ كَذٰلِكَ قالَ الَّذينَ مِن قَبلِهِم
مِثلَ قَولِهِم ۘ تَشٰبَهَت قُلوبُهُم ۗ قَد بَيَّنَّا الءايٰتِ لِقَومٍ يوقِنونَ ﴿١١٨﴾
إِنّا أَرسَلنٰكَ بِالحَقِّ بَشيرًا وَنَذيرًا ۖ وَلا تُسـَٔلُ عَن أَصحٰبِ
الجَحيمِ ﴿١١٩﴾ وَلَن تَرضىٰ عَنكَ اليَهودُ وَلَا النَّصٰرىٰ حَتّىٰ تَتَّبِعَ
مِلَّتَهُم ۗ قُل إِنَّ هُدَى اللَّهِ هُوَ الهُدىٰ ۗ وَلَئِنِ اتَّبَعتَ
أَهواءَهُم بَعدَ الَّذى جاءَكَ مِنَ العِلمِ ۙ ما لَكَ مِنَ اللَّهِ مِن وَلِىٍّ
وَلا نَصيرٍ ﴿١٢٠﴾ الَّذينَ ءاتَينٰهُمُ الكِتٰبَ يَتلونَهُ حَقَّ تِلاوَتِهِ
أُولٰئِكَ يُؤمِنونَ بِهِ ۗ وَمَن يَكفُر بِهِ فَأُولٰئِكَ هُمُ الخٰسِرونَ ﴿١٢١﴾
يٰبَنى إِسرٰءيلَ اذكُروا نِعمَتِىَ الَّتى أَنعَمتُ عَلَيكُم وَأَنّى فَضَّلتُكُم
عَلَى العٰلَمينَ ﴿١٢٢﴾ وَاتَّقوا يَومًا لا تَجزى نَفسٌ عَن نَفسٍ شَيـًٔا وَلا
يُقبَلُ مِنها عَدلٌ وَلا تَنفَعُها شَفٰعَةٌ وَلا هُم يُنصَرونَ ﴿١٢٣﴾ وَإِذِ
ابتَلىٰ إِبرٰهۦمَ رَبُّهُ بِكَلِمٰتٍ فَأَتَمَّهُنَّ ۖ قالَ إِنّى جاعِلُكَ لِلنّاسِ
إِمامًا ۖ قالَ وَمِن ذُرِّيَّتى ۖ قالَ لا يَنالُ عَهدِى الظّٰلِمينَ ﴿١٢٤﴾ وَإِذ
جَعَلنَا البَيتَ مَثابَةً لِلنّاسِ وَأَمنًا وَاتَّخِذوا مِن مَقامِ إِبرٰهۦمَ
مُصَلًّى ۖ وَعَهِدنا إِلىٰ إِبرٰهۦمَ وَإِسمٰعيلَ أَن طَهِّرا بَيتِىَ
لِلطّائِفينَ وَالعٰكِفينَ وَالرُّكَّعِ السُّجودِ ﴿١٢٥﴾ وَإِذ قالَ إِبرٰهۦمُ
رَبِّ اجعَل هٰذا بَلَدًا ءامِنًا وَارزُق أَهلَهُ مِنَ الثَّمَرٰتِ مَن ءامَنَ
مِنهُم بِاللَّهِ وَاليَومِ الءاخِرِ ۖ قالَ وَمَن كَفَرَ فَأُمَتِّعُهُ قَليلًا
ثُمَّ أَضطَرُّهُ إِلىٰ عَذابِ النّارِ ۖ وَبِئسَ المَصيرُ ﴿١٢٦﴾ وَإِذ يَرفَعُ
إِبرٰهۦمُ القَواعِدَ مِنَ البَيتِ وَإِسمٰعيلُ رَبَّنا تَقَبَّل مِنّا ۖ إِنَّكَ
أَنتَ السَّميعُ العَليمُ ﴿١٢٧﴾ رَبَّنا وَاجعَلنا مُسلِمَينِ لَكَ وَمِن
ذُرِّيَّتِنا أُمَّةً مُسلِمَةً لَكَ وَأَرِنا مَناسِكَنا وَتُب عَلَينا ۖ إِنَّكَ
أَنتَ التَّوّابُ الرَّحيمُ ﴿١٢٨﴾ رَبَّنا وَابعَث فيهِم رَسولًا مِنهُم يَتلوا
عَلَيهِم ءايٰتِكَ وَيُعَلِّمُهُمُ الكِتٰبَ وَالحِكمَةَ وَيُزَكّيهِم ۚ إِنَّكَ
أَنتَ العَزيزُ الحَكيمُ ﴿١٢٩﴾ وَمَن يَرغَبُ عَن مِلَّةِ إِبرٰهۦمَ إِلّا مَن
سَفِهَ نَفسَهُ ۚ وَلَقَدِ اصطَفَينٰهُ فِى الدُّنيا ۖ وَإِنَّهُ فِى الءاخِرَةِ
لَمِنَ الصّٰلِحينَ ﴿١٣٠﴾ إِذ قالَ لَهُ رَبُّهُ أَسلِم ۖ قالَ أَسلَمتُ لِرَبِّ
العٰلَمينَ ﴿١٣١﴾ وَوَصّىٰ بِها إِبرٰهۦمُ بَنيهِ وَيَعقوبُ يٰبَنِىَّ إِنَّ
اللَّهَ اصطَفىٰ لَكُمُ الدّينَ فَلا تَموتُنَّ إِلّا وَأَنتُم مُسلِمونَ ﴿١٣٢﴾
أَم كُنتُم شُهَداءَ إِذ حَضَرَ يَعقوبَ المَوتُ إِذ قالَ لِبَنيهِ ما تَعبُدونَ
مِن بَعدى قالوا نَعبُدُ إِلٰهَكَ وَإِلٰهَ ءابائِكَ إِبرٰهۦمَ وَإِسمٰعيلَ
وَإِسحٰقَ إِلٰهًا وٰحِدًا وَنَحنُ لَهُ مُسلِمونَ ﴿١٣٣﴾ تِلكَ أُمَّةٌ قَد خَلَت ۖ
لَها ما كَسَبَت وَلَكُم ما كَسَبتُم ۖ وَلا تُسـَٔلونَ عَمّا كانوا يَعمَلونَ ﴿١٣٤﴾
وَقالوا كونوا هودًا أَو نَصٰرىٰ تَهتَدوا ۗ قُل بَل مِلَّةَ إِبرٰهۦمَ حَنيفًا ۖ
وَما كانَ مِنَ المُشرِكينَ ﴿١٣٥﴾ قولوا ءامَنّا بِاللَّهِ وَما أُنزِلَ إِلَينا
وَما أُنزِلَ إِلىٰ إِبرٰهۦمَ وَإِسمٰعيلَ وَإِسحٰقَ وَيَعقوبَ وَالأَسباطِ وَما
أوتِىَ موسىٰ وَعيسىٰ وَما أوتِىَ النَّبِيّونَ مِن رَبِّهِم لا نُفَرِّقُ بَينَ
أَحَدٍ مِنهُم وَنَحنُ لَهُ مُسلِمونَ ﴿١٣٦﴾ فَإِن ءامَنوا بِمِثلِ ما ءامَنتُم
بِهِ فَقَدِ اهتَدَوا ۖ وَإِن تَوَلَّوا فَإِنَّما هُم فى شِقاقٍ ۖ
فَسَيَكفيكَهُمُ اللَّهُ ۚ وَهُوَ السَّميعُ العَليمُ ﴿١٣٧﴾ صِبغَةَ اللَّهِ ۖ
وَمَن أَحسَنُ مِنَ اللَّهِ صِبغَةً ۖ وَنَحنُ لَهُ عٰبِدونَ ﴿١٣٨﴾ قُل
أَتُحاجّونَنا فِى اللَّهِ وَهُوَ رَبُّنا وَرَبُّكُم وَلَنا أَعمٰلُنا وَلَكُم
أَعمٰلُكُم وَنَحنُ لَهُ مُخلِصونَ ﴿١٣٩﴾ أَم تَقولونَ إِنَّ إِبرٰهۦمَ
وَإِسمٰعيلَ وَإِسحٰقَ وَيَعقوبَ وَالأَسباطَ كانوا هودًا أَو نَصٰرىٰ ۗ قُل
ءَأَنتُم أَعلَمُ أَمِ اللَّهُ ۗ وَمَن أَظلَمُ مِمَّن كَتَمَ شَهٰدَةً عِندَهُ
مِنَ اللَّهِ ۗ وَمَا اللَّهُ بِغٰفِلٍ عَمّا تَعمَلونَ ﴿١٤٠﴾ تِلكَ أُمَّةٌ قَد
خَلَت ۖ لَها ما كَسَبَت وَلَكُم ما كَسَبتُم ۖ وَلا تُسـَٔلونَ عَمّا كانوا
يَعمَلونَ ﴿١٤١﴾ سَيَقولُ السُّفَهاءُ مِنَ النّاسِ ما وَلّىٰهُم عَن قِبلَتِهِمُ
الَّتى كانوا عَلَيها ۚ قُل لِلَّهِ المَشرِقُ وَالمَغرِبُ ۚ يَهدى مَن يَشاءُ
إِلىٰ صِرٰطٍ مُستَقيمٍ ﴿١٤٢﴾ وَكَذٰلِكَ جَعَلنٰكُم أُمَّةً وَسَطًا لِتَكونوا
شُهَداءَ عَلَى النّاسِ وَيَكونَ الرَّسولُ عَلَيكُم شَهيدًا ۗ وَما جَعَلنَا
القِبلَةَ الَّتى كُنتَ عَلَيها إِلّا لِنَعلَمَ مَن يَتَّبِعُ الرَّسولَ مِمَّن
يَنقَلِبُ عَلىٰ عَقِبَيهِ ۚ وَإِن كانَت لَكَبيرَةً إِلّا عَلَى الَّذينَ هَدَى
اللَّهُ ۗ وَما كانَ اللَّهُ لِيُضيعَ إيمٰنَكُم ۚ إِنَّ اللَّهَ بِالنّاسِ
لَرَءوفٌ رَحيمٌ ﴿١٤٣﴾ قَد نَرىٰ تَقَلُّبَ وَجهِكَ فِى السَّماءِ ۖ
فَلَنُوَلِّيَنَّكَ قِبلَةً تَرضىٰها ۚ فَوَلِّ وَجهَكَ شَطرَ المَسجِدِ الحَرامِ
ۚ وَحَيثُ ما كُنتُم فَوَلّوا وُجوهَكُم شَطرَهُ ۗ وَإِنَّ الَّذينَ أوتُوا
الكِتٰبَ لَيَعلَمونَ أَنَّهُ الحَقُّ مِن رَبِّهِم ۗ وَمَا اللَّهُ بِغٰفِلٍ
عَمّا يَعمَلونَ ﴿١٤٤﴾ وَلَئِن أَتَيتَ الَّذينَ أوتُوا الكِتٰبَ بِكُلِّ ءايَةٍ
ما تَبِعوا قِبلَتَكَ ۚ وَما أَنتَ بِتابِعٍ قِبلَتَهُم ۚ وَما بَعضُهُم بِتابِعٍ
قِبلَةَ بَعضٍ ۚ وَلَئِنِ اتَّبَعتَ أَهواءَهُم مِن بَعدِ ما جاءَكَ مِنَ العِلمِ
ۙ إِنَّكَ إِذًا لَمِنَ الظّٰلِمينَ ﴿١٤٥﴾ الَّذينَ ءاتَينٰهُمُ الكِتٰبَ
يَعرِفونَهُ كَما يَعرِفونَ أَبناءَهُم ۖ وَإِنَّ فَريقًا مِنهُم لَيَكتُمونَ
الحَقَّ وَهُم يَعلَمونَ ﴿١٤٦﴾ الحَقُّ مِن رَبِّكَ ۖ فَلا تَكونَنَّ مِنَ
المُمتَرينَ ﴿١٤٧﴾ وَلِكُلٍّ وِجهَةٌ هُوَ مُوَلّيها ۖ فَاستَبِقُوا الخَيرٰتِ ۚ
أَينَ ما تَكونوا يَأتِ بِكُمُ اللَّهُ جَميعًا ۚ إِنَّ اللَّهَ عَلىٰ كُلِّ شَيءٍ
قَديرٌ ﴿١٤٨﴾ وَمِن حَيثُ خَرَجتَ فَوَلِّ وَجهَكَ شَطرَ المَسجِدِ الحَرامِ ۖ
وَإِنَّهُ لَلحَقُّ مِن رَبِّكَ ۗ وَمَا اللَّهُ بِغٰفِلٍ عَمّا تَعمَلونَ ﴿١٤٩﴾
وَمِن حَيثُ خَرَجتَ فَوَلِّ وَجهَكَ شَطرَ المَسجِدِ الحَرامِ ۚ وَحَيثُ ما
كُنتُم فَوَلّوا وُجوهَكُم شَطرَهُ لِئَلّا يَكونَ لِلنّاسِ عَلَيكُم حُجَّةٌ
إِلَّا الَّذينَ ظَلَموا مِنهُم فَلا تَخشَوهُم وَاخشَونى وَلِأُتِمَّ نِعمَتى
عَلَيكُم وَلَعَلَّكُم تَهتَدونَ ﴿١٥٠﴾ كَما أَرسَلنا فيكُم رَسولًا مِنكُم يَتلوا
عَلَيكُم ءايٰتِنا وَيُزَكّيكُم وَيُعَلِّمُكُمُ الكِتٰبَ وَالحِكمَةَ
وَيُعَلِّمُكُم ما لَم تَكونوا تَعلَمونَ ﴿١٥١﴾ فَاذكُرونى أَذكُركُم وَاشكُروا لى
وَلا تَكفُرونِ ﴿١٥٢﴾ يٰأَيُّهَا الَّذينَ ءامَنُوا استَعينوا بِالصَّبرِ
وَالصَّلوٰةِ ۚ إِنَّ اللَّهَ مَعَ الصّٰبِرينَ ﴿١٥٣﴾ وَلا تَقولوا لِمَن يُقتَلُ
فى سَبيلِ اللَّهِ أَموٰتٌ ۚ بَل أَحياءٌ وَلٰكِن لا تَشعُرونَ ﴿١٥٤﴾
وَلَنَبلُوَنَّكُم بِشَيءٍ مِنَ الخَوفِ وَالجوعِ وَنَقصٍ مِنَ الأَموٰلِ
وَالأَنفُسِ وَالثَّمَرٰتِ ۗ وَبَشِّرِ الصّٰبِرينَ ﴿١٥٥﴾ الَّذينَ إِذا
أَصٰبَتهُم مُصيبَةٌ قالوا إِنّا لِلَّهِ وَإِنّا إِلَيهِ رٰجِعونَ ﴿١٥٦﴾
أُولٰئِكَ عَلَيهِم صَلَوٰتٌ مِن رَبِّهِم وَرَحمَةٌ ۖ وَأُولٰئِكَ هُمُ
المُهتَدونَ ﴿١٥٧﴾ إِنَّ الصَّفا وَالمَروَةَ مِن شَعائِرِ اللَّهِ ۖ فَمَن حَجَّ
البَيتَ أَوِ اعتَمَرَ فَلا جُناحَ عَلَيهِ أَن يَطَّوَّفَ بِهِما ۚ وَمَن
تَطَوَّعَ خَيرًا فَإِنَّ اللَّهَ شاكِرٌ عَليمٌ ﴿١٥٨﴾ إِنَّ الَّذينَ يَكتُمونَ
ما أَنزَلنا مِنَ البَيِّنٰتِ وَالهُدىٰ مِن بَعدِ ما بَيَّنّٰهُ لِلنّاسِ فِى
الكِتٰبِ ۙ أُولٰئِكَ يَلعَنُهُمُ اللَّهُ وَيَلعَنُهُمُ اللّٰعِنونَ ﴿١٥٩﴾ إِلَّا
الَّذينَ تابوا وَأَصلَحوا وَبَيَّنوا فَأُولٰئِكَ أَتوبُ عَلَيهِم ۚ وَأَنَا
التَّوّابُ الرَّحيمُ ﴿١٦٠﴾ إِنَّ الَّذينَ كَفَروا وَماتوا وَهُم كُفّارٌ
أُولٰئِكَ عَلَيهِم لَعنَةُ اللَّهِ وَالمَلٰئِكَةِ وَالنّاسِ أَجمَعينَ ﴿١٦١﴾
خٰلِدينَ فيها ۖ لا يُخَفَّفُ عَنهُمُ العَذابُ وَلا هُم يُنظَرونَ ﴿١٦٢﴾
وَإِلٰهُكُم إِلٰهٌ وٰحِدٌ ۖ لا إِلٰهَ إِلّا هُوَ الرَّحمٰنُ الرَّحيمُ ﴿١٦٣﴾
إِنَّ فى خَلقِ السَّمٰوٰتِ وَالأَرضِ وَاختِلٰفِ الَّيلِ وَالنَّهارِ وَالفُلكِ
الَّتى تَجرى فِى البَحرِ بِما يَنفَعُ النّاسَ وَما أَنزَلَ اللَّهُ مِنَ
السَّماءِ مِن ماءٍ فَأَحيا بِهِ الأَرضَ بَعدَ مَوتِها وَبَثَّ فيها مِن كُلِّ
دابَّةٍ وَتَصريفِ الرِّيٰحِ وَالسَّحابِ المُسَخَّرِ بَينَ السَّماءِ وَالأَرضِ
لَءايٰتٍ لِقَومٍ يَعقِلونَ ﴿١٦٤﴾ وَمِنَ النّاسِ مَن يَتَّخِذُ مِن دونِ اللَّهِ
أَندادًا يُحِبّونَهُم كَحُبِّ اللَّهِ ۖ وَالَّذينَ ءامَنوا أَشَدُّ حُبًّا
لِلَّهِ ۗ وَلَو يَرَى الَّذينَ ظَلَموا إِذ يَرَونَ العَذابَ أَنَّ القُوَّةَ
لِلَّهِ جَميعًا وَأَنَّ اللَّهَ شَديدُ العَذابِ ﴿١٦٥﴾ إِذ تَبَرَّأَ الَّذينَ
اتُّبِعوا مِنَ الَّذينَ اتَّبَعوا وَرَأَوُا العَذابَ وَتَقَطَّعَت بِهِمُ
الأَسبابُ ﴿١٦٦﴾ وَقالَ الَّذينَ اتَّبَعوا لَو أَنَّ لَنا كَرَّةً فَنَتَبَرَّأَ
مِنهُم كَما تَبَرَّءوا مِنّا ۗ كَذٰلِكَ يُريهِمُ اللَّهُ أَعمٰلَهُم حَسَرٰتٍ
عَلَيهِم ۖ وَما هُم بِخٰرِجينَ مِنَ النّارِ ﴿١٦٧﴾ يٰأَيُّهَا النّاسُ كُلوا
مِمّا فِى الأَرضِ حَلٰلًا طَيِّبًا وَلا تَتَّبِعوا خُطُوٰتِ الشَّيطٰنِ ۚ
إِنَّهُ لَكُم عَدُوٌّ مُبينٌ ﴿١٦٨﴾ إِنَّما يَأمُرُكُم بِالسّوءِ وَالفَحشاءِ
وَأَن تَقولوا عَلَى اللَّهِ ما لا تَعلَمونَ ﴿١٦٩﴾ وَإِذا قيلَ لَهُمُ اتَّبِعوا
ما أَنزَلَ اللَّهُ قالوا بَل نَتَّبِعُ ما أَلفَينا عَلَيهِ ءاباءَنا ۗ أَوَلَو
كانَ ءاباؤُهُم لا يَعقِلونَ شَيـًٔا وَلا يَهتَدونَ ﴿١٧٠﴾ وَمَثَلُ الَّذينَ
كَفَروا كَمَثَلِ الَّذى يَنعِقُ بِما لا يَسمَعُ إِلّا دُعاءً وَنِداءً ۚ صُمٌّ
بُكمٌ عُمىٌ فَهُم لا يَعقِلونَ ﴿١٧١﴾ يٰأَيُّهَا الَّذينَ ءامَنوا كُلوا مِن
طَيِّبٰتِ ما رَزَقنٰكُم وَاشكُروا لِلَّهِ إِن كُنتُم إِيّاهُ تَعبُدونَ ﴿١٧٢﴾
إِنَّما حَرَّمَ عَلَيكُمُ المَيتَةَ وَالدَّمَ وَلَحمَ الخِنزيرِ وَما أُهِلَّ
بِهِ لِغَيرِ اللَّهِ ۖ فَمَنِ اضطُرَّ غَيرَ باغٍ وَلا عادٍ فَلا إِثمَ عَلَيهِ ۚ
إِنَّ اللَّهَ غَفورٌ رَحيمٌ ﴿١٧٣﴾ إِنَّ الَّذينَ يَكتُمونَ ما أَنزَلَ اللَّهُ
مِنَ الكِتٰبِ وَيَشتَرونَ بِهِ ثَمَنًا قَليلًا ۙ أُولٰئِكَ ما يَأكُلونَ فى
بُطونِهِم إِلَّا النّارَ وَلا يُكَلِّمُهُمُ اللَّهُ يَومَ القِيٰمَةِ وَلا
يُزَكّيهِم وَلَهُم عَذابٌ أَليمٌ ﴿١٧٤﴾ أُولٰئِكَ الَّذينَ اشتَرَوُا الضَّلٰلَةَ
بِالهُدىٰ وَالعَذابَ بِالمَغفِرَةِ ۚ فَما أَصبَرَهُم عَلَى النّارِ ﴿١٧٥﴾ ذٰلِكَ
بِأَنَّ اللَّهَ نَزَّلَ الكِتٰبَ بِالحَقِّ ۗ وَإِنَّ الَّذينَ اختَلَفوا فِى
الكِتٰبِ لَفى شِقاقٍ بَعيدٍ ﴿١٧٦﴾ لَيسَ البِرَّ أَن تُوَلّوا وُجوهَكُم قِبَلَ
المَشرِقِ وَالمَغرِبِ وَلٰكِنَّ البِرَّ مَن ءامَنَ بِاللَّهِ وَاليَومِ الءاخِرِ
وَالمَلٰئِكَةِ وَالكِتٰبِ وَالنَّبِيّۦنَ وَءاتَى المالَ عَلىٰ حُبِّهِ ذَوِى
القُربىٰ وَاليَتٰمىٰ وَالمَسٰكينَ وَابنَ السَّبيلِ وَالسّائِلينَ وَفِى
الرِّقابِ وَأَقامَ الصَّلوٰةَ وَءاتَى الزَّكوٰةَ وَالموفونَ بِعَهدِهِم إِذا
عٰهَدوا ۖ وَالصّٰبِرينَ فِى البَأساءِ وَالضَّرّاءِ وَحينَ البَأسِ ۗ أُولٰئِكَ
الَّذينَ صَدَقوا ۖ وَأُولٰئِكَ هُمُ المُتَّقونَ ﴿١٧٧﴾ يٰأَيُّهَا الَّذينَ
ءامَنوا كُتِبَ عَلَيكُمُ القِصاصُ فِى القَتلَى ۖ الحُرُّ بِالحُرِّ وَالعَبدُ
بِالعَبدِ وَالأُنثىٰ بِالأُنثىٰ ۚ فَمَن عُفِىَ لَهُ مِن أَخيهِ شَيءٌ فَاتِّباعٌ
بِالمَعروفِ وَأَداءٌ إِلَيهِ بِإِحسٰنٍ ۗ ذٰلِكَ تَخفيفٌ مِن رَبِّكُم وَرَحمَةٌ
ۗ فَمَنِ اعتَدىٰ بَعدَ ذٰلِكَ فَلَهُ عَذابٌ أَليمٌ ﴿١٧٨﴾ وَلَكُم فِى القِصاصِ
حَيوٰةٌ يٰأُولِى الأَلبٰبِ لَعَلَّكُم تَتَّقونَ ﴿١٧٩﴾ كُتِبَ عَلَيكُم إِذا
حَضَرَ أَحَدَكُمُ المَوتُ إِن تَرَكَ خَيرًا الوَصِيَّةُ لِلوٰلِدَينِ
وَالأَقرَبينَ بِالمَعروفِ ۖ حَقًّا عَلَى المُتَّقينَ ﴿١٨٠﴾ فَمَن بَدَّلَهُ
بَعدَما سَمِعَهُ فَإِنَّما إِثمُهُ عَلَى الَّذينَ يُبَدِّلونَهُ ۚ إِنَّ اللَّهَ
سَميعٌ عَليمٌ ﴿١٨١﴾ فَمَن خافَ مِن موصٍ جَنَفًا أَو إِثمًا فَأَصلَحَ بَينَهُم
فَلا إِثمَ عَلَيهِ ۚ إِنَّ اللَّهَ غَفورٌ رَحيمٌ ﴿١٨٢﴾ يٰأَيُّهَا الَّذينَ
ءامَنوا كُتِبَ عَلَيكُمُ الصِّيامُ كَما كُتِبَ عَلَى الَّذينَ مِن قَبلِكُم
لَعَلَّكُم تَتَّقونَ ﴿١٨٣﴾ أَيّامًا مَعدودٰتٍ ۚ فَمَن كانَ مِنكُم مَريضًا أَو
عَلىٰ سَفَرٍ فَعِدَّةٌ مِن أَيّامٍ أُخَرَ ۚ وَعَلَى الَّذينَ يُطيقونَهُ فِديَةٌ
طَعامُ مِسكينٍ ۖ فَمَن تَطَوَّعَ خَيرًا فَهُوَ خَيرٌ لَهُ ۚ وَأَن تَصوموا خَيرٌ
لَكُم ۖ إِن كُنتُم تَعلَمونَ ﴿١٨٤﴾ شَهرُ رَمَضانَ الَّذى أُنزِلَ فيهِ القُرءانُ
هُدًى لِلنّاسِ وَبَيِّنٰتٍ مِنَ الهُدىٰ وَالفُرقانِ ۚ فَمَن شَهِدَ مِنكُمُ
الشَّهرَ فَليَصُمهُ ۖ وَمَن كانَ مَريضًا أَو عَلىٰ سَفَرٍ فَعِدَّةٌ مِن أَيّامٍ
أُخَرَ ۗ يُريدُ اللَّهُ بِكُمُ اليُسرَ وَلا يُريدُ بِكُمُ العُسرَ وَلِتُكمِلُوا
العِدَّةَ وَلِتُكَبِّرُوا اللَّهَ عَلىٰ ما هَدىٰكُم وَلَعَلَّكُم تَشكُرونَ ﴿١٨٥﴾
وَإِذا سَأَلَكَ عِبادى عَنّى فَإِنّى قَريبٌ ۖ أُجيبُ دَعوَةَ الدّاعِ إِذا دَعانِ
ۖ فَليَستَجيبوا لى وَليُؤمِنوا بى لَعَلَّهُم يَرشُدونَ ﴿١٨٦﴾ أُحِلَّ لَكُم
لَيلَةَ الصِّيامِ الرَّفَثُ إِلىٰ نِسائِكُم ۚ هُنَّ لِباسٌ لَكُم وَأَنتُم
لِباسٌ لَهُنَّ ۗ عَلِمَ اللَّهُ أَنَّكُم كُنتُم تَختانونَ أَنفُسَكُم فَتابَ
عَلَيكُم وَعَفا عَنكُم ۖ فَالـٰٔنَ بٰشِروهُنَّ وَابتَغوا ما كَتَبَ اللَّهُ
لَكُم ۚ وَكُلوا وَاشرَبوا حَتّىٰ يَتَبَيَّنَ لَكُمُ الخَيطُ الأَبيَضُ مِنَ
الخَيطِ الأَسوَدِ مِنَ الفَجرِ ۖ ثُمَّ أَتِمُّوا الصِّيامَ إِلَى الَّيلِ ۚ وَلا
تُبٰشِروهُنَّ وَأَنتُم عٰكِفونَ فِى المَسٰجِدِ ۗ تِلكَ حُدودُ اللَّهِ فَلا
تَقرَبوها ۗ كَذٰلِكَ يُبَيِّنُ اللَّهُ ءايٰتِهِ لِلنّاسِ لَعَلَّهُم يَتَّقونَ ﴿١٨٧﴾
وَلا تَأكُلوا أَموٰلَكُم بَينَكُم بِالبٰطِلِ وَتُدلوا بِها إِلَى الحُكّامِ
لِتَأكُلوا فَريقًا مِن أَموٰلِ النّاسِ بِالإِثمِ وَأَنتُم تَعلَمونَ ﴿١٨٨﴾ يَسـَٔلونَكَ
عَنِ الأَهِلَّةِ ۖ قُل هِىَ مَوٰقيتُ لِلنّاسِ وَالحَجِّ ۗ وَلَيسَ البِرُّ بِأَن
تَأتُوا البُيوتَ مِن ظُهورِها وَلٰكِنَّ البِرَّ مَنِ اتَّقىٰ ۗ وَأتُوا البُيوتَ
مِن أَبوٰبِها ۚ وَاتَّقُوا اللَّهَ لَعَلَّكُم تُفلِحونَ ﴿١٨٩﴾ وَقٰتِلوا فى
سَبيلِ اللَّهِ الَّذينَ يُقٰتِلونَكُم وَلا تَعتَدوا ۚ إِنَّ اللَّهَ لا يُحِبُّ
المُعتَدينَ ﴿١٩٠﴾ وَاقتُلوهُم حَيثُ ثَقِفتُموهُم وَأَخرِجوهُم مِن حَيثُ
أَخرَجوكُم ۚ وَالفِتنَةُ أَشَدُّ مِنَ القَتلِ ۚ وَلا تُقٰتِلوهُم عِندَ
المَسجِدِ الحَرامِ حَتّىٰ يُقٰتِلوكُم فيهِ ۖ فَإِن قٰتَلوكُم فَاقتُلوهُم ۗ
كَذٰلِكَ جَزاءُ الكٰفِرينَ ﴿١٩١﴾ فَإِنِ انتَهَوا فَإِنَّ اللَّهَ غَفورٌ رَحيمٌ ﴿١٩٢﴾
وَقٰتِلوهُم حَتّىٰ لا تَكونَ فِتنَةٌ وَيَكونَ الدّينُ لِلَّهِ ۖ فَإِنِ انتَهَوا
فَلا عُدوٰنَ إِلّا عَلَى الظّٰلِمينَ ﴿١٩٣﴾ الشَّهرُ الحَرامُ بِالشَّهرِ
الحَرامِ وَالحُرُمٰتُ قِصاصٌ ۚ فَمَنِ اعتَدىٰ عَلَيكُم فَاعتَدوا عَلَيهِ
بِمِثلِ مَا اعتَدىٰ عَلَيكُم ۚ وَاتَّقُوا اللَّهَ وَاعلَموا أَنَّ اللَّهَ مَعَ
المُتَّقينَ ﴿١٩٤﴾ وَأَنفِقوا فى سَبيلِ اللَّهِ وَلا تُلقوا بِأَيديكُم إِلَى
التَّهلُكَةِ ۛ وَأَحسِنوا ۛ إِنَّ اللَّهَ يُحِبُّ المُحسِنينَ ﴿١٩٥﴾ وَأَتِمُّوا
الحَجَّ وَالعُمرَةَ لِلَّهِ ۚ فَإِن أُحصِرتُم فَمَا استَيسَرَ مِنَ الهَدىِ ۖ
وَلا تَحلِقوا رُءوسَكُم حَتّىٰ يَبلُغَ الهَدىُ مَحِلَّهُ ۚ فَمَن كانَ مِنكُم
مَريضًا أَو بِهِ أَذًى مِن رَأسِهِ فَفِديَةٌ مِن صِيامٍ أَو صَدَقَةٍ أَو نُسُكٍ
ۚ فَإِذا أَمِنتُم فَمَن تَمَتَّعَ بِالعُمرَةِ إِلَى الحَجِّ فَمَا استَيسَرَ
مِنَ الهَدىِ ۚ فَمَن لَم يَجِد فَصِيامُ ثَلٰثَةِ أَيّامٍ فِى الحَجِّ وَسَبعَةٍ
إِذا رَجَعتُم ۗ تِلكَ عَشَرَةٌ كامِلَةٌ ۗ ذٰلِكَ لِمَن لَم يَكُن أَهلُهُ
حاضِرِى المَسجِدِ الحَرامِ ۚ وَاتَّقُوا اللَّهَ وَاعلَموا أَنَّ اللَّهَ شَديدُ
العِقابِ ﴿١٩٦﴾ الحَجُّ أَشهُرٌ مَعلومٰتٌ ۚ فَمَن فَرَضَ فيهِنَّ الحَجَّ فَلا
رَفَثَ وَلا فُسوقَ وَلا جِدالَ فِى الحَجِّ ۗ وَما تَفعَلوا مِن خَيرٍ يَعلَمهُ
اللَّهُ ۗ وَتَزَوَّدوا فَإِنَّ خَيرَ الزّادِ التَّقوىٰ ۚ وَاتَّقونِ يٰأُولِى
الأَلبٰبِ ﴿١٩٧﴾ لَيسَ عَلَيكُم جُناحٌ أَن تَبتَغوا فَضلًا مِن رَبِّكُم ۚ فَإِذا
أَفَضتُم مِن عَرَفٰتٍ فَاذكُرُوا اللَّهَ عِندَ المَشعَرِ الحَرامِ ۖ وَاذكُروهُ
كَما هَدىٰكُم وَإِن كُنتُم مِن قَبلِهِ لَمِنَ الضّالّينَ ﴿١٩٨﴾ ثُمَّ أَفيضوا
مِن حَيثُ أَفاضَ النّاسُ وَاستَغفِرُوا اللَّهَ ۚ إِنَّ اللَّهَ غَفورٌ رَحيمٌ ﴿١٩٩﴾
فَإِذا قَضَيتُم مَنٰسِكَكُم فَاذكُرُوا اللَّهَ كَذِكرِكُم ءاباءَكُم أَو أَشَدَّ
ذِكرًا ۗ فَمِنَ النّاسِ مَن يَقولُ رَبَّنا ءاتِنا فِى الدُّنيا وَما لَهُ فِى
الءاخِرَةِ مِن خَلٰقٍ ﴿٢٠٠﴾ وَمِنهُم مَن يَقولُ رَبَّنا ءاتِنا فِى الدُّنيا
حَسَنَةً وَفِى الءاخِرَةِ حَسَنَةً وَقِنا عَذابَ النّارِ ﴿٢٠١﴾ أُولٰئِكَ لَهُم
نَصيبٌ مِمّا كَسَبوا ۚ وَاللَّهُ سَريعُ الحِسابِ ﴿٢٠٢﴾ وَاذكُرُوا اللَّهَ فى
أَيّامٍ مَعدودٰتٍ ۚ فَمَن تَعَجَّلَ فى يَومَينِ فَلا إِثمَ عَلَيهِ وَمَن
تَأَخَّرَ فَلا إِثمَ عَلَيهِ ۚ لِمَنِ اتَّقىٰ ۗ وَاتَّقُوا اللَّهَ وَاعلَموا
أَنَّكُم إِلَيهِ تُحشَرونَ ﴿٢٠٣﴾ وَمِنَ النّاسِ مَن يُعجِبُكَ قَولُهُ فِى
الحَيوٰةِ الدُّنيا وَيُشهِدُ اللَّهَ عَلىٰ ما فى قَلبِهِ وَهُوَ أَلَدُّ
الخِصامِ ﴿٢٠٤﴾ وَإِذا تَوَلّىٰ سَعىٰ فِى الأَرضِ لِيُفسِدَ فيها وَيُهلِكَ
الحَرثَ وَالنَّسلَ ۗ وَاللَّهُ لا يُحِبُّ الفَسادَ ﴿٢٠٥﴾ وَإِذا قيلَ لَهُ
اتَّقِ اللَّهَ أَخَذَتهُ العِزَّةُ بِالإِثمِ ۚ فَحَسبُهُ جَهَنَّمُ ۚ وَلَبِئسَ
المِهادُ ﴿٢٠٦﴾ وَمِنَ النّاسِ مَن يَشرى نَفسَهُ ابتِغاءَ مَرضاتِ اللَّهِ ۗ
وَاللَّهُ رَءوفٌ بِالعِبادِ ﴿٢٠٧﴾ يٰأَيُّهَا الَّذينَ ءامَنُوا ادخُلوا فِى
السِّلمِ كافَّةً وَلا تَتَّبِعوا خُطُوٰتِ الشَّيطٰنِ ۚ إِنَّهُ لَكُم عَدُوٌّ
مُبينٌ ﴿٢٠٨﴾ فَإِن زَلَلتُم مِن بَعدِ ما جاءَتكُمُ البَيِّنٰتُ فَاعلَموا أَنَّ
اللَّهَ عَزيزٌ حَكيمٌ ﴿٢٠٩﴾ هَل يَنظُرونَ إِلّا أَن يَأتِيَهُمُ اللَّهُ فى
ظُلَلٍ مِنَ الغَمامِ وَالمَلٰئِكَةُ وَقُضِىَ الأَمرُ ۚ وَإِلَى اللَّهِ تُرجَعُ
الأُمورُ ﴿٢١٠﴾ سَل بَنى إِسرٰءيلَ كَم ءاتَينٰهُم مِن ءايَةٍ بَيِّنَةٍ ۗ وَمَن
يُبَدِّل نِعمَةَ اللَّهِ مِن بَعدِ ما جاءَتهُ فَإِنَّ اللَّهَ شَديدُ العِقابِ ﴿٢١١﴾
زُيِّنَ لِلَّذينَ كَفَرُوا الحَيوٰةُ الدُّنيا وَيَسخَرونَ مِنَ الَّذينَ ءامَنوا
ۘ وَالَّذينَ اتَّقَوا فَوقَهُم يَومَ القِيٰمَةِ ۗ وَاللَّهُ يَرزُقُ مَن يَشاءُ
بِغَيرِ حِسابٍ ﴿٢١٢﴾ كانَ النّاسُ أُمَّةً وٰحِدَةً فَبَعَثَ اللَّهُ
النَّبِيّۦنَ مُبَشِّرينَ وَمُنذِرينَ وَأَنزَلَ مَعَهُمُ الكِتٰبَ بِالحَقِّ
لِيَحكُمَ بَينَ النّاسِ فيمَا اختَلَفوا فيهِ ۚ وَمَا اختَلَفَ فيهِ إِلَّا
الَّذينَ أوتوهُ مِن بَعدِ ما جاءَتهُمُ البَيِّنٰتُ بَغيًا بَينَهُم ۖ فَهَدَى
اللَّهُ الَّذينَ ءامَنوا لِمَا اختَلَفوا فيهِ مِنَ الحَقِّ بِإِذنِهِ ۗ
وَاللَّهُ يَهدى مَن يَشاءُ إِلىٰ صِرٰطٍ مُستَقيمٍ ﴿٢١٣﴾ أَم حَسِبتُم أَن
تَدخُلُوا الجَنَّةَ وَلَمّا يَأتِكُم مَثَلُ الَّذينَ خَلَوا مِن قَبلِكُم ۖ
مَسَّتهُمُ البَأساءُ وَالضَّرّاءُ وَزُلزِلوا حَتّىٰ يَقولَ الرَّسولُ وَالَّذينَ
ءامَنوا مَعَهُ مَتىٰ نَصرُ اللَّهِ ۗ أَلا إِنَّ نَصرَ اللَّهِ قَريبٌ ﴿٢١٤﴾
يَسـَٔلونَكَ ماذا يُنفِقونَ ۖ قُل ما أَنفَقتُم مِن خَيرٍ فَلِلوٰلِدَينِ
وَالأَقرَبينَ وَاليَتٰمىٰ وَالمَسٰكينِ وَابنِ السَّبيلِ ۗ وَما تَفعَلوا مِن
خَيرٍ فَإِنَّ اللَّهَ بِهِ عَليمٌ ﴿٢١٥﴾ كُتِبَ عَلَيكُمُ القِتالُ وَهُوَ كُرهٌ
لَكُم ۖ وَعَسىٰ أَن تَكرَهوا شَيـًٔا وَهُوَ خَيرٌ لَكُم ۖ وَعَسىٰ أَن تُحِبّوا
شَيـًٔا وَهُوَ شَرٌّ لَكُم ۗ وَاللَّهُ يَعلَمُ وَأَنتُم لا تَعلَمونَ ﴿٢١٦﴾
يَسـَٔلونَكَ عَنِ الشَّهرِ الحَرامِ قِتالٍ فيهِ ۖ قُل قِتالٌ فيهِ كَبيرٌ ۖ
وَصَدٌّ عَن سَبيلِ اللَّهِ وَكُفرٌ بِهِ وَالمَسجِدِ الحَرامِ وَإِخراجُ أَهلِهِ
مِنهُ أَكبَرُ عِندَ اللَّهِ ۚ وَالفِتنَةُ أَكبَرُ مِنَ القَتلِ ۗ وَلا يَزالونَ
يُقٰتِلونَكُم حَتّىٰ يَرُدّوكُم عَن دينِكُم إِنِ استَطٰعوا ۚ وَمَن يَرتَدِد
مِنكُم عَن دينِهِ فَيَمُت وَهُوَ كافِرٌ فَأُولٰئِكَ حَبِطَت أَعمٰلُهُم فِى
الدُّنيا وَالءاخِرَةِ ۖ وَأُولٰئِكَ أَصحٰبُ النّارِ ۖ هُم فيها خٰلِدونَ ﴿٢١٧﴾
إِنَّ الَّذينَ ءامَنوا وَالَّذينَ هاجَروا وَجٰهَدوا فى سَبيلِ اللَّهِ أُولٰئِكَ
يَرجونَ رَحمَتَ اللَّهِ ۚ وَاللَّهُ غَفورٌ رَحيمٌ ﴿٢١٨﴾ يَسـَٔلونَكَ عَنِ
الخَمرِ وَالمَيسِرِ ۖ قُل فيهِما إِثمٌ كَبيرٌ وَمَنٰفِعُ لِلنّاسِ وَإِثمُهُما
أَكبَرُ مِن نَفعِهِما ۗ وَيَسـَٔلونَكَ ماذا يُنفِقونَ قُلِ العَفوَ ۗ كَذٰلِكَ
يُبَيِّنُ اللَّهُ لَكُمُ الءايٰتِ لَعَلَّكُم تَتَفَكَّرونَ ﴿٢١٩﴾ فِى الدُّنيا
وَالءاخِرَةِ ۗ وَيَسـَٔلونَكَ عَنِ اليَتٰمىٰ ۖ قُل إِصلاحٌ لَهُم خَيرٌ ۖ وَإِن
تُخالِطوهُم فَإِخوٰنُكُم ۚ وَاللَّهُ يَعلَمُ المُفسِدَ مِنَ المُصلِحِ ۚ وَلَو
شاءَ اللَّهُ لَأَعنَتَكُم ۚ إِنَّ اللَّهَ عَزيزٌ حَكيمٌ ﴿٢٢٠﴾ وَلا تَنكِحُوا
المُشرِكٰتِ حَتّىٰ يُؤمِنَّ ۚ وَلَأَمَةٌ مُؤمِنَةٌ خَيرٌ مِن مُشرِكَةٍ وَلَو
أَعجَبَتكُم ۗ وَلا تُنكِحُوا المُشرِكينَ حَتّىٰ يُؤمِنوا ۚ وَلَعَبدٌ مُؤمِنٌ
خَيرٌ مِن مُشرِكٍ وَلَو أَعجَبَكُم ۗ أُولٰئِكَ يَدعونَ إِلَى النّارِ ۖ
وَاللَّهُ يَدعوا إِلَى الجَنَّةِ وَالمَغفِرَةِ بِإِذنِهِ ۖ وَيُبَيِّنُ ءايٰتِهِ
لِلنّاسِ لَعَلَّهُم يَتَذَكَّرونَ ﴿٢٢١﴾ وَيَسـَٔلونَكَ عَنِ المَحيضِ ۖ قُل هُوَ
أَذًى فَاعتَزِلُوا النِّساءَ فِى المَحيضِ ۖ وَلا تَقرَبوهُنَّ حَتّىٰ يَطهُرنَ ۖ
فَإِذا تَطَهَّرنَ فَأتوهُنَّ مِن حَيثُ أَمَرَكُمُ اللَّهُ ۚ إِنَّ اللَّهَ
يُحِبُّ التَّوّٰبينَ وَيُحِبُّ المُتَطَهِّرينَ ﴿٢٢٢﴾ نِساؤُكُم حَرثٌ لَكُم
فَأتوا حَرثَكُم أَنّىٰ شِئتُم ۖ وَقَدِّموا لِأَنفُسِكُم ۚ وَاتَّقُوا اللَّهَ
وَاعلَموا أَنَّكُم مُلٰقوهُ ۗ وَبَشِّرِ المُؤمِنينَ ﴿٢٢٣﴾ وَلا تَجعَلُوا
اللَّهَ عُرضَةً لِأَيمٰنِكُم أَن تَبَرّوا وَتَتَّقوا وَتُصلِحوا بَينَ النّاسِ ۗ
وَاللَّهُ سَميعٌ عَليمٌ ﴿٢٢٤﴾ لا يُؤاخِذُكُمُ اللَّهُ بِاللَّغوِ فى أَيمٰنِكُم
وَلٰكِن يُؤاخِذُكُم بِما كَسَبَت قُلوبُكُم ۗ وَاللَّهُ غَفورٌ حَليمٌ ﴿٢٢٥﴾
لِلَّذينَ يُؤلونَ مِن نِسائِهِم تَرَبُّصُ أَربَعَةِ أَشهُرٍ ۖ فَإِن فاءو
فَإِنَّ اللَّهَ غَفورٌ رَحيمٌ ﴿٢٢٦﴾ وَإِن عَزَمُوا الطَّلٰقَ فَإِنَّ اللَّهَ سَميعٌ
عَليمٌ ﴿٢٢٧﴾ وَالمُطَلَّقٰتُ يَتَرَبَّصنَ بِأَنفُسِهِنَّ ثَلٰثَةَ قُروءٍ ۚ وَلا
يَحِلُّ لَهُنَّ أَن يَكتُمنَ ما خَلَقَ اللَّهُ فى أَرحامِهِنَّ إِن كُنَّ
يُؤمِنَّ بِاللَّهِ وَاليَومِ الءاخِرِ ۚ وَبُعولَتُهُنَّ أَحَقُّ بِرَدِّهِنَّ فى
ذٰلِكَ إِن أَرادوا إِصلٰحًا ۚ وَلَهُنَّ مِثلُ الَّذى عَلَيهِنَّ بِالمَعروفِ ۚ
وَلِلرِّجالِ عَلَيهِنَّ دَرَجَةٌ ۗ وَاللَّهُ عَزيزٌ حَكيمٌ ﴿٢٢٨﴾ الطَّلٰقُ
مَرَّتانِ ۖ فَإِمساكٌ بِمَعروفٍ أَو تَسريحٌ بِإِحسٰنٍ ۗ وَلا يَحِلُّ لَكُم أَن
تَأخُذوا مِمّا ءاتَيتُموهُنَّ شَيـًٔا إِلّا أَن يَخافا أَلّا يُقيما حُدودَ
اللَّهِ ۖ فَإِن خِفتُم أَلّا يُقيما حُدودَ اللَّهِ فَلا جُناحَ عَلَيهِما فيمَا
افتَدَت بِهِ ۗ تِلكَ حُدودُ اللَّهِ فَلا تَعتَدوها ۚ وَمَن يَتَعَدَّ حُدودَ
اللَّهِ فَأُولٰئِكَ هُمُ الظّٰلِمونَ ﴿٢٢٩﴾ فَإِن طَلَّقَها فَلا تَحِلُّ لَهُ
مِن بَعدُ حَتّىٰ تَنكِحَ زَوجًا غَيرَهُ ۗ فَإِن طَلَّقَها فَلا جُناحَ عَلَيهِما
أَن يَتَراجَعا إِن ظَنّا أَن يُقيما حُدودَ اللَّهِ ۗ وَتِلكَ حُدودُ اللَّهِ
يُبَيِّنُها لِقَومٍ يَعلَمونَ ﴿٢٣٠﴾ وَإِذا طَلَّقتُمُ النِّساءَ فَبَلَغنَ
أَجَلَهُنَّ فَأَمسِكوهُنَّ بِمَعروفٍ أَو سَرِّحوهُنَّ بِمَعروفٍ ۚ وَلا
تُمسِكوهُنَّ ضِرارًا لِتَعتَدوا ۚ وَمَن يَفعَل ذٰلِكَ فَقَد ظَلَمَ نَفسَهُ ۚ
وَلا تَتَّخِذوا ءايٰتِ اللَّهِ هُزُوًا ۚ وَاذكُروا نِعمَتَ اللَّهِ عَلَيكُم
وَما أَنزَلَ عَلَيكُم مِنَ الكِتٰبِ وَالحِكمَةِ يَعِظُكُم بِهِ ۚ وَاتَّقُوا
اللَّهَ وَاعلَموا أَنَّ اللَّهَ بِكُلِّ شَيءٍ عَليمٌ ﴿٢٣١﴾ وَإِذا طَلَّقتُمُ
النِّساءَ فَبَلَغنَ أَجَلَهُنَّ فَلا تَعضُلوهُنَّ أَن يَنكِحنَ أَزوٰجَهُنَّ
إِذا تَرٰضَوا بَينَهُم بِالمَعروفِ ۗ ذٰلِكَ يوعَظُ بِهِ مَن كانَ مِنكُم يُؤمِنُ
بِاللَّهِ وَاليَومِ الءاخِرِ ۗ ذٰلِكُم أَزكىٰ لَكُم وَأَطهَرُ ۗ وَاللَّهُ
يَعلَمُ وَأَنتُم لا تَعلَمونَ ﴿٢٣٢﴾ وَالوٰلِدٰتُ يُرضِعنَ أَولٰدَهُنَّ حَولَينِ
كامِلَينِ ۖ لِمَن أَرادَ أَن يُتِمَّ الرَّضاعَةَ ۚ وَعَلَى المَولودِ لَهُ
رِزقُهُنَّ وَكِسوَتُهُنَّ بِالمَعروفِ ۚ لا تُكَلَّفُ نَفسٌ إِلّا وُسعَها ۚ لا
تُضارَّ وٰلِدَةٌ بِوَلَدِها وَلا مَولودٌ لَهُ بِوَلَدِهِ ۚ وَعَلَى الوارِثِ
مِثلُ ذٰلِكَ ۗ فَإِن أَرادا فِصالًا عَن تَراضٍ مِنهُما وَتَشاوُرٍ فَلا جُناحَ
عَلَيهِما ۗ وَإِن أَرَدتُم أَن تَستَرضِعوا أَولٰدَكُم فَلا جُناحَ عَلَيكُم إِذا
سَلَّمتُم ما ءاتَيتُم بِالمَعروفِ ۗ وَاتَّقُوا اللَّهَ وَاعلَموا أَنَّ اللَّهَ
بِما تَعمَلونَ بَصيرٌ ﴿٢٣٣﴾ وَالَّذينَ يُتَوَفَّونَ مِنكُم وَيَذَرونَ أَزوٰجًا
يَتَرَبَّصنَ بِأَنفُسِهِنَّ أَربَعَةَ أَشهُرٍ وَعَشرًا ۖ فَإِذا بَلَغنَ
أَجَلَهُنَّ فَلا جُناحَ عَلَيكُم فيما فَعَلنَ فى أَنفُسِهِنَّ بِالمَعروفِ ۗ
وَاللَّهُ بِما تَعمَلونَ خَبيرٌ ﴿٢٣٤﴾ وَلا جُناحَ عَلَيكُم فيما عَرَّضتُم بِهِ
مِن خِطبَةِ النِّساءِ أَو أَكنَنتُم فى أَنفُسِكُم ۚ عَلِمَ اللَّهُ أَنَّكُم
سَتَذكُرونَهُنَّ وَلٰكِن لا تُواعِدوهُنَّ سِرًّا إِلّا أَن تَقولوا قَولًا
مَعروفًا ۚ وَلا تَعزِموا عُقدَةَ النِّكاحِ حَتّىٰ يَبلُغَ الكِتٰبُ أَجَلَهُ ۚ
وَاعلَموا أَنَّ اللَّهَ يَعلَمُ ما فى أَنفُسِكُم فَاحذَروهُ ۚ وَاعلَموا أَنَّ
اللَّهَ غَفورٌ حَليمٌ ﴿٢٣٥﴾ لا جُناحَ عَلَيكُم إِن طَلَّقتُمُ النِّساءَ ما لَم
تَمَسّوهُنَّ أَو تَفرِضوا لَهُنَّ فَريضَةً ۚ وَمَتِّعوهُنَّ عَلَى الموسِعِ
قَدَرُهُ وَعَلَى المُقتِرِ قَدَرُهُ مَتٰعًا بِالمَعروفِ ۖ حَقًّا عَلَى
المُحسِنينَ ﴿٢٣٦﴾ وَإِن طَلَّقتُموهُنَّ مِن قَبلِ أَن تَمَسّوهُنَّ وَقَد فَرَضتُم
لَهُنَّ فَريضَةً فَنِصفُ ما فَرَضتُم إِلّا أَن يَعفونَ أَو يَعفُوَا۟ الَّذى
بِيَدِهِ عُقدَةُ النِّكاحِ ۚ وَأَن تَعفوا أَقرَبُ لِلتَّقوىٰ ۚ وَلا تَنسَوُا
الفَضلَ بَينَكُم ۚ إِنَّ اللَّهَ بِما تَعمَلونَ بَصيرٌ ﴿٢٣٧﴾ حٰفِظوا عَلَى
الصَّلَوٰتِ وَالصَّلوٰةِ الوُسطىٰ وَقوموا لِلَّهِ قٰنِتينَ ﴿٢٣٨﴾ فَإِن خِفتُم
فَرِجالًا أَو رُكبانًا ۖ فَإِذا أَمِنتُم فَاذكُرُوا اللَّهَ كَما عَلَّمَكُم ما
لَم تَكونوا تَعلَمونَ ﴿٢٣٩﴾ وَالَّذينَ يُتَوَفَّونَ مِنكُم وَيَذَرونَ أَزوٰجًا
وَصِيَّةً لِأَزوٰجِهِم مَتٰعًا إِلَى الحَولِ غَيرَ إِخراجٍ ۚ فَإِن خَرَجنَ فَلا
جُناحَ عَلَيكُم فى ما فَعَلنَ فى أَنفُسِهِنَّ مِن مَعروفٍ ۗ وَاللَّهُ عَزيزٌ
حَكيمٌ ﴿٢٤٠﴾ وَلِلمُطَلَّقٰتِ مَتٰعٌ بِالمَعروفِ ۖ حَقًّا عَلَى المُتَّقينَ ﴿٢٤١﴾
كَذٰلِكَ يُبَيِّنُ اللَّهُ لَكُم ءايٰتِهِ لَعَلَّكُم تَعقِلونَ ﴿٢٤٢﴾ أَلَم تَرَ
إِلَى الَّذينَ خَرَجوا مِن دِيٰرِهِم وَهُم أُلوفٌ حَذَرَ المَوتِ فَقالَ لَهُمُ
اللَّهُ موتوا ثُمَّ أَحيٰهُم ۚ إِنَّ اللَّهَ لَذو فَضلٍ عَلَى النّاسِ وَلٰكِنَّ
أَكثَرَ النّاسِ لا يَشكُرونَ ﴿٢٤٣﴾ وَقٰتِلوا فى سَبيلِ اللَّهِ وَاعلَموا أَنَّ
اللَّهَ سَميعٌ عَليمٌ ﴿٢٤٤﴾ مَن ذَا الَّذى يُقرِضُ اللَّهَ قَرضًا حَسَنًا
فَيُضٰعِفَهُ لَهُ أَضعافًا كَثيرَةً ۚ وَاللَّهُ يَقبِضُ وَيَبصُۜطُ وَإِلَيهِ
تُرجَعونَ ﴿٢٤٥﴾ أَلَم تَرَ إِلَى المَلَإِ مِن بَنى إِسرٰءيلَ مِن بَعدِ موسىٰ
إِذ قالوا لِنَبِىٍّ لَهُمُ ابعَث لَنا مَلِكًا نُقٰتِل فى سَبيلِ اللَّهِ ۖ قالَ
هَل عَسَيتُم إِن كُتِبَ عَلَيكُمُ القِتالُ أَلّا تُقٰتِلوا ۖ قالوا وَما لَنا
أَلّا نُقٰتِلَ فى سَبيلِ اللَّهِ وَقَد أُخرِجنا مِن دِيٰرِنا وَأَبنائِنا ۖ
فَلَمّا كُتِبَ عَلَيهِمُ القِتالُ تَوَلَّوا إِلّا قَليلًا مِنهُم ۗ وَاللَّهُ
عَليمٌ بِالظّٰلِمينَ ﴿٢٤٦﴾ وَقالَ لَهُم نَبِيُّهُم إِنَّ اللَّهَ قَد بَعَثَ
لَكُم طالوتَ مَلِكًا ۚ قالوا أَنّىٰ يَكونُ لَهُ المُلكُ عَلَينا وَنَحنُ أَحَقُّ
بِالمُلكِ مِنهُ وَلَم يُؤتَ سَعَةً مِنَ المالِ ۚ قالَ إِنَّ اللَّهَ اصطَفىٰهُ
عَلَيكُم وَزادَهُ بَسطَةً فِى العِلمِ وَالجِسمِ ۖ وَاللَّهُ يُؤتى مُلكَهُ مَن
يَشاءُ ۚ وَاللَّهُ وٰسِعٌ عَليمٌ ﴿٢٤٧﴾ وَقالَ لَهُم نَبِيُّهُم إِنَّ ءايَةَ
مُلكِهِ أَن يَأتِيَكُمُ التّابوتُ فيهِ سَكينَةٌ مِن رَبِّكُم وَبَقِيَّةٌ مِمّا
تَرَكَ ءالُ موسىٰ وَءالُ هٰرونَ تَحمِلُهُ المَلٰئِكَةُ ۚ إِنَّ فى ذٰلِكَ
لَءايَةً لَكُم إِن كُنتُم مُؤمِنينَ ﴿٢٤٨﴾ فَلَمّا فَصَلَ طالوتُ بِالجُنودِ قالَ
إِنَّ اللَّهَ مُبتَليكُم بِنَهَرٍ فَمَن شَرِبَ مِنهُ فَلَيسَ مِنّى وَمَن لَم يَطعَمهُ
فَإِنَّهُ مِنّى إِلّا مَنِ اغتَرَفَ غُرفَةً بِيَدِهِ ۚ فَشَرِبوا مِنهُ إِلّا
قَليلًا مِنهُم ۚ فَلَمّا جاوَزَهُ هُوَ وَالَّذينَ ءامَنوا مَعَهُ قالوا لا
طاقَةَ لَنَا اليَومَ بِجالوتَ وَجُنودِهِ ۚ قالَ الَّذينَ يَظُنّونَ أَنَّهُم
مُلٰقُوا اللَّهِ كَم مِن فِئَةٍ قَليلَةٍ غَلَبَت فِئَةً كَثيرَةً بِإِذنِ
اللَّهِ ۗ وَاللَّهُ مَعَ الصّٰبِرينَ ﴿٢٤٩﴾ وَلَمّا بَرَزوا لِجالوتَ وَجُنودِهِ
قالوا رَبَّنا أَفرِغ عَلَينا صَبرًا وَثَبِّت أَقدامَنا وَانصُرنا عَلَى القَومِ
الكٰفِرينَ ﴿٢٥٠﴾ فَهَزَموهُم بِإِذنِ اللَّهِ وَقَتَلَ داوۥدُ جالوتَ وَءاتىٰهُ
اللَّهُ المُلكَ وَالحِكمَةَ وَعَلَّمَهُ مِمّا يَشاءُ ۗ وَلَولا دَفعُ اللَّهِ
النّاسَ بَعضَهُم بِبَعضٍ لَفَسَدَتِ الأَرضُ وَلٰكِنَّ اللَّهَ ذو فَضلٍ عَلَى
العٰلَمينَ ﴿٢٥١﴾ تِلكَ ءايٰتُ اللَّهِ نَتلوها عَلَيكَ بِالحَقِّ ۚ وَإِنَّكَ
لَمِنَ المُرسَلينَ ﴿٢٥٢﴾ تِلكَ الرُّسُلُ فَضَّلنا بَعضَهُم عَلىٰ بَعضٍ ۘ مِنهُم
مَن كَلَّمَ اللَّهُ ۖ وَرَفَعَ بَعضَهُم دَرَجٰتٍ ۚ وَءاتَينا عيسَى ابنَ مَريَمَ
البَيِّنٰتِ وَأَيَّدنٰهُ بِروحِ القُدُسِ ۗ وَلَو شاءَ اللَّهُ مَا اقتَتَلَ
الَّذينَ مِن بَعدِهِم مِن بَعدِ ما جاءَتهُمُ البَيِّنٰتُ وَلٰكِنِ اختَلَفوا
فَمِنهُم مَن ءامَنَ وَمِنهُم مَن كَفَرَ ۚ وَلَو شاءَ اللَّهُ مَا اقتَتَلوا
وَلٰكِنَّ اللَّهَ يَفعَلُ ما يُريدُ ﴿٢٥٣﴾ يٰأَيُّهَا الَّذينَ ءامَنوا أَنفِقوا
مِمّا رَزَقنٰكُم مِن قَبلِ أَن يَأتِىَ يَومٌ لا بَيعٌ فيهِ وَلا خُلَّةٌ وَلا
شَفٰعَةٌ ۗ وَالكٰفِرونَ هُمُ الظّٰلِمونَ ﴿٢٥٤﴾ اللَّهُ لا إِلٰهَ إِلّا هُوَ
الحَىُّ القَيّومُ ۚ لا تَأخُذُهُ سِنَةٌ وَلا نَومٌ ۚ لَهُ ما فِى السَّمٰوٰتِ
وَما فِى الأَرضِ ۗ مَن ذَا الَّذى يَشفَعُ عِندَهُ إِلّا بِإِذنِهِ ۚ يَعلَمُ ما
بَينَ أَيديهِم وَما خَلفَهُم ۖ وَلا يُحيطونَ بِشَيءٍ مِن عِلمِهِ إِلّا بِما
شاءَ ۚ وَسِعَ كُرسِيُّهُ السَّمٰوٰتِ وَالأَرضَ ۖ وَلا يَـٔودُهُ حِفظُهُما ۚ
وَهُوَ العَلِىُّ العَظيمُ ﴿٢٥٥﴾ لا إِكراهَ فِى الدّينِ ۖ قَد تَبَيَّنَ الرُّشدُ
مِنَ الغَىِّ ۚ فَمَن يَكفُر بِالطّٰغوتِ وَيُؤمِن بِاللَّهِ فَقَدِ استَمسَكَ
بِالعُروَةِ الوُثقىٰ لَا انفِصامَ لَها ۗ وَاللَّهُ سَميعٌ عَليمٌ ﴿٢٥٦﴾ اللَّهُ
وَلِىُّ الَّذينَ ءامَنوا يُخرِجُهُم مِنَ الظُّلُمٰتِ إِلَى النّورِ ۖ وَالَّذينَ
كَفَروا أَولِياؤُهُمُ الطّٰغوتُ يُخرِجونَهُم مِنَ النّورِ إِلَى الظُّلُمٰتِ ۗ
أُولٰئِكَ أَصحٰبُ النّارِ ۖ هُم فيها خٰلِدونَ ﴿٢٥٧﴾ أَلَم تَرَ إِلَى الَّذى
حاجَّ إِبرٰهۦمَ فى رَبِّهِ أَن ءاتىٰهُ اللَّهُ المُلكَ إِذ قالَ إِبرٰهۦمُ
رَبِّىَ الَّذى يُحيۦ وَيُميتُ قالَ أَنا۠ أُحيۦ وَأُميتُ ۖ قالَ إِبرٰهۦمُ
فَإِنَّ اللَّهَ يَأتى بِالشَّمسِ مِنَ المَشرِقِ فَأتِ بِها مِنَ المَغرِبِ
فَبُهِتَ الَّذى كَفَرَ ۗ وَاللَّهُ لا يَهدِى القَومَ الظّٰلِمينَ ﴿٢٥٨﴾ أَو
كَالَّذى مَرَّ عَلىٰ قَريَةٍ وَهِىَ خاوِيَةٌ عَلىٰ عُروشِها قالَ أَنّىٰ يُحيۦ
هٰذِهِ اللَّهُ بَعدَ مَوتِها ۖ فَأَماتَهُ اللَّهُ مِا۟ئَةَ عامٍ ثُمَّ بَعَثَهُ
ۖ قالَ كَم لَبِثتَ ۖ قالَ لَبِثتُ يَومًا أَو بَعضَ يَومٍ ۖ قالَ بَل لَبِثتَ
مِا۟ئَةَ عامٍ فَانظُر إِلىٰ طَعامِكَ وَشَرابِكَ لَم يَتَسَنَّه ۖ وَانظُر إِلىٰ
حِمارِكَ وَلِنَجعَلَكَ ءايَةً لِلنّاسِ ۖ وَانظُر إِلَى العِظامِ كَيفَ نُنشِزُها
ثُمَّ نَكسوها لَحمًا ۚ فَلَمّا تَبَيَّنَ لَهُ قالَ أَعلَمُ أَنَّ اللَّهَ عَلىٰ
كُلِّ شَيءٍ قَديرٌ ﴿٢٥٩﴾ وَإِذ قالَ إِبرٰهۦمُ رَبِّ أَرِنى كَيفَ تُحىِ المَوتىٰ
ۖ قالَ أَوَلَم تُؤمِن ۖ قالَ بَلىٰ وَلٰكِن لِيَطمَئِنَّ قَلبى ۖ قالَ فَخُذ
أَربَعَةً مِنَ الطَّيرِ فَصُرهُنَّ إِلَيكَ ثُمَّ اجعَل عَلىٰ كُلِّ جَبَلٍ
مِنهُنَّ جُزءًا ثُمَّ ادعُهُنَّ يَأتينَكَ سَعيًا ۚ وَاعلَم أَنَّ اللَّهَ عَزيزٌ
حَكيمٌ ﴿٢٦٠﴾ مَثَلُ الَّذينَ يُنفِقونَ أَموٰلَهُم فى سَبيلِ اللَّهِ كَمَثَلِ
حَبَّةٍ أَنبَتَت سَبعَ سَنابِلَ فى كُلِّ سُنبُلَةٍ مِا۟ئَةُ حَبَّةٍ ۗ وَاللَّهُ
يُضٰعِفُ لِمَن يَشاءُ ۗ وَاللَّهُ وٰسِعٌ عَليمٌ ﴿٢٦١﴾ الَّذينَ يُنفِقونَ
أَموٰلَهُم فى سَبيلِ اللَّهِ ثُمَّ لا يُتبِعونَ ما أَنفَقوا مَنًّا وَلا أَذًى ۙ
لَهُم أَجرُهُم عِندَ رَبِّهِم وَلا خَوفٌ عَلَيهِم وَلا هُم يَحزَنونَ ﴿٢٦٢﴾
قَولٌ مَعروفٌ وَمَغفِرَةٌ خَيرٌ مِن صَدَقَةٍ يَتبَعُها أَذًى ۗ وَاللَّهُ
غَنِىٌّ حَليمٌ ﴿٢٦٣﴾ يٰأَيُّهَا الَّذينَ ءامَنوا لا تُبطِلوا صَدَقٰتِكُم
بِالمَنِّ وَالأَذىٰ كَالَّذى يُنفِقُ مالَهُ رِئاءَ النّاسِ وَلا يُؤمِنُ
بِاللَّهِ وَاليَومِ الءاخِرِ ۖ فَمَثَلُهُ كَمَثَلِ صَفوانٍ عَلَيهِ تُرابٌ
فَأَصابَهُ وابِلٌ فَتَرَكَهُ صَلدًا ۖ لا يَقدِرونَ عَلىٰ شَيءٍ مِمّا كَسَبوا ۗ
وَاللَّهُ لا يَهدِى القَومَ الكٰفِرينَ ﴿٢٦٤﴾ وَمَثَلُ الَّذينَ يُنفِقونَ
أَموٰلَهُمُ ابتِغاءَ مَرضاتِ اللَّهِ وَتَثبيتًا مِن أَنفُسِهِم كَمَثَلِ جَنَّةٍ
بِرَبوَةٍ أَصابَها وابِلٌ فَـٔاتَت أُكُلَها ضِعفَينِ فَإِن لَم يُصِبها وابِلٌ
فَطَلٌّ ۗ وَاللَّهُ بِما تَعمَلونَ بَصيرٌ ﴿٢٦٥﴾ أَيَوَدُّ أَحَدُكُم أَن تَكونَ
لَهُ جَنَّةٌ مِن نَخيلٍ وَأَعنابٍ تَجرى مِن تَحتِهَا الأَنهٰرُ لَهُ فيها مِن
كُلِّ الثَّمَرٰتِ وَأَصابَهُ الكِبَرُ وَلَهُ ذُرِّيَّةٌ ضُعَفاءُ فَأَصابَها
إِعصارٌ فيهِ نارٌ فَاحتَرَقَت ۗ كَذٰلِكَ يُبَيِّنُ اللَّهُ لَكُمُ الءايٰتِ
لَعَلَّكُم تَتَفَكَّرونَ ﴿٢٦٦﴾ يٰأَيُّهَا الَّذينَ ءامَنوا أَنفِقوا مِن
طَيِّبٰتِ ما كَسَبتُم وَمِمّا أَخرَجنا لَكُم مِنَ الأَرضِ ۖ وَلا تَيَمَّمُوا
الخَبيثَ مِنهُ تُنفِقونَ وَلَستُم بِـٔاخِذيهِ إِلّا أَن تُغمِضوا فيهِ ۚ
وَاعلَموا أَنَّ اللَّهَ غَنِىٌّ حَميدٌ ﴿٢٦٧﴾ الشَّيطٰنُ يَعِدُكُمُ الفَقرَ
وَيَأمُرُكُم بِالفَحشاءِ ۖ وَاللَّهُ يَعِدُكُم مَغفِرَةً مِنهُ وَفَضلًا ۗ
وَاللَّهُ وٰسِعٌ عَليمٌ ﴿٢٦٨﴾ يُؤتِى الحِكمَةَ مَن يَشاءُ ۚ وَمَن يُؤتَ
الحِكمَةَ فَقَد أوتِىَ خَيرًا كَثيرًا ۗ وَما يَذَّكَّرُ إِلّا أُولُوا الأَلبٰبِ
﴿٢٦٩﴾ وَما أَنفَقتُم مِن نَفَقَةٍ أَو نَذَرتُم مِن نَذرٍ فَإِنَّ اللَّهَ
يَعلَمُهُ ۗ وَما لِلظّٰلِمينَ مِن أَنصارٍ ﴿٢٧٠﴾ إِن تُبدُوا الصَّدَقٰتِ
فَنِعِمّا هِىَ ۖ وَإِن تُخفوها وَتُؤتوهَا الفُقَراءَ فَهُوَ خَيرٌ لَكُم ۚ
وَيُكَفِّرُ عَنكُم مِن سَيِّـٔاتِكُم ۗ وَاللَّهُ بِما تَعمَلونَ خَبيرٌ ﴿٢٧١﴾
لَيسَ عَلَيكَ هُدىٰهُم وَلٰكِنَّ اللَّهَ يَهدى مَن يَشاءُ ۗ وَما تُنفِقوا مِن
خَيرٍ فَلِأَنفُسِكُم ۚ وَما تُنفِقونَ إِلَّا ابتِغاءَ وَجهِ اللَّهِ ۚ وَما
تُنفِقوا مِن خَيرٍ يُوَفَّ إِلَيكُم وَأَنتُم لا تُظلَمونَ ﴿٢٧٢﴾ لِلفُقَراءِ
الَّذينَ أُحصِروا فى سَبيلِ اللَّهِ لا يَستَطيعونَ ضَربًا فِى الأَرضِ
يَحسَبُهُمُ الجاهِلُ أَغنِياءَ مِنَ التَّعَفُّفِ تَعرِفُهُم بِسيمٰهُم لا
يَسـَٔلونَ النّاسَ إِلحافًا ۗ وَما تُنفِقوا مِن خَيرٍ فَإِنَّ اللَّهَ بِهِ
عَليمٌ ﴿٢٧٣﴾ الَّذينَ يُنفِقونَ أَموٰلَهُم بِالَّيلِ وَالنَّهارِ سِرًّا
وَعَلانِيَةً فَلَهُم أَجرُهُم عِندَ رَبِّهِم وَلا خَوفٌ عَلَيهِم وَلا هُم
يَحزَنونَ ﴿٢٧٤﴾ الَّذينَ يَأكُلونَ الرِّبوٰا۟ لا يَقومونَ إِلّا كَما يَقومُ
الَّذى يَتَخَبَّطُهُ الشَّيطٰنُ مِنَ المَسِّ ۚ ذٰلِكَ بِأَنَّهُم قالوا إِنَّمَا
البَيعُ مِثلُ الرِّبوٰا۟ ۗ وَأَحَلَّ اللَّهُ البَيعَ وَحَرَّمَ الرِّبوٰا۟ ۚ
فَمَن جاءَهُ مَوعِظَةٌ مِن رَبِّهِ فَانتَهىٰ فَلَهُ ما سَلَفَ وَأَمرُهُ إِلَى
اللَّهِ ۖ وَمَن عادَ فَأُولٰئِكَ أَصحٰبُ النّارِ ۖ هُم فيها خٰلِدونَ ﴿٢٧٥﴾
يَمحَقُ اللَّهُ الرِّبوٰا۟ وَيُربِى الصَّدَقٰتِ ۗ وَاللَّهُ لا يُحِبُّ كُلَّ
كَفّارٍ أَثيمٍ ﴿٢٧٦﴾ إِنَّ الَّذينَ ءامَنوا وَعَمِلُوا الصّٰلِحٰتِ وَأَقامُوا
الصَّلوٰةَ وَءاتَوُا الزَّكوٰةَ لَهُم أَجرُهُم عِندَ رَبِّهِم وَلا خَوفٌ
عَلَيهِم وَلا هُم يَحزَنونَ ﴿٢٧٧﴾ يٰأَيُّهَا الَّذينَ ءامَنُوا اتَّقُوا اللَّهَ
وَذَروا ما بَقِىَ مِنَ الرِّبوٰا۟ إِن كُنتُم مُؤمِنينَ ﴿٢٧٨﴾ فَإِن لَم تَفعَلوا
فَأذَنوا بِحَربٍ مِنَ اللَّهِ وَرَسولِهِ ۖ وَإِن تُبتُم فَلَكُم رُءوسُ
أَموٰلِكُم لا تَظلِمونَ وَلا تُظلَمونَ ﴿٢٧٩﴾ وَإِن كانَ ذو عُسرَةٍ فَنَظِرَةٌ
إِلىٰ مَيسَرَةٍ ۚ وَأَن تَصَدَّقوا خَيرٌ لَكُم ۖ إِن كُنتُم تَعلَمونَ ﴿٢٨٠﴾
وَاتَّقوا يَومًا تُرجَعونَ فيهِ إِلَى اللَّهِ ۖ ثُمَّ تُوَفّىٰ كُلُّ نَفسٍ ما
كَسَبَت وَهُم لا يُظلَمونَ ﴿٢٨١﴾ يٰأَيُّهَا الَّذينَ ءامَنوا إِذا تَدايَنتُم
بِدَينٍ إِلىٰ أَجَلٍ مُسَمًّى فَاكتُبوهُ ۚ وَليَكتُب بَينَكُم كاتِبٌ بِالعَدلِ
ۚ وَلا يَأبَ كاتِبٌ أَن يَكتُبَ كَما عَلَّمَهُ اللَّهُ ۚ فَليَكتُب وَليُملِلِ
الَّذى عَلَيهِ الحَقُّ وَليَتَّقِ اللَّهَ رَبَّهُ وَلا يَبخَس مِنهُ شَيـًٔا ۚ
فَإِن كانَ الَّذى عَلَيهِ الحَقُّ سَفيهًا أَو ضَعيفًا أَو لا يَستَطيعُ أَن
يُمِلَّ هُوَ فَليُملِل وَلِيُّهُ بِالعَدلِ ۚ وَاستَشهِدوا شَهيدَينِ مِن
رِجالِكُم ۖ فَإِن لَم يَكونا رَجُلَينِ فَرَجُلٌ وَامرَأَتانِ مِمَّن تَرضَونَ
مِنَ الشُّهَداءِ أَن تَضِلَّ إِحدىٰهُما فَتُذَكِّرَ إِحدىٰهُمَا الأُخرىٰ ۚ وَلا
يَأبَ الشُّهَداءُ إِذا ما دُعوا ۚ وَلا تَسـَٔموا أَن تَكتُبوهُ صَغيرًا أَو
كَبيرًا إِلىٰ أَجَلِهِ ۚ ذٰلِكُم أَقسَطُ عِندَ اللَّهِ وَأَقوَمُ لِلشَّهٰدَةِ
وَأَدنىٰ أَلّا تَرتابوا ۖ إِلّا أَن تَكونَ تِجٰرَةً حاضِرَةً تُديرونَها
بَينَكُم فَلَيسَ عَلَيكُم جُناحٌ أَلّا تَكتُبوها ۗ وَأَشهِدوا إِذا تَبايَعتُم ۚ
وَلا يُضارَّ كاتِبٌ وَلا شَهيدٌ ۚ وَإِن تَفعَلوا فَإِنَّهُ فُسوقٌ بِكُم ۗ
وَاتَّقُوا اللَّهَ ۖ وَيُعَلِّمُكُمُ اللَّهُ ۗ وَاللَّهُ بِكُلِّ شَيءٍ عَليمٌ ﴿٢٨٢﴾
وَإِن كُنتُم عَلىٰ سَفَرٍ وَلَم تَجِدوا كاتِبًا فَرِهٰنٌ مَقبوضَةٌ ۖ فَإِن
أَمِنَ بَعضُكُم بَعضًا فَليُؤَدِّ الَّذِى اؤتُمِنَ أَمٰنَتَهُ وَليَتَّقِ
اللَّهَ رَبَّهُ ۗ وَلا تَكتُمُوا الشَّهٰدَةَ ۚ وَمَن يَكتُمها فَإِنَّهُ ءاثِمٌ
قَلبُهُ ۗ وَاللَّهُ بِما تَعمَلونَ عَليمٌ ﴿٢٨٣﴾ لِلَّهِ ما فِى السَّمٰوٰتِ وَما
فِى الأَرضِ ۗ وَإِن تُبدوا ما فى أَنفُسِكُم أَو تُخفوهُ يُحاسِبكُم بِهِ اللَّهُ
ۖ فَيَغفِرُ لِمَن يَشاءُ وَيُعَذِّبُ مَن يَشاءُ ۗ وَاللَّهُ عَلىٰ كُلِّ شَيءٍ
قَديرٌ ﴿٢٨٤﴾ ءامَنَ الرَّسولُ بِما أُنزِلَ إِلَيهِ مِن رَبِّهِ وَالمُؤمِنونَ ۚ
كُلٌّ ءامَنَ بِاللَّهِ وَمَلٰئِكَتِهِ وَكُتُبِهِ وَرُسُلِهِ لا نُفَرِّقُ بَينَ
أَحَدٍ مِن رُسُلِهِ ۚ وَقالوا سَمِعنا وَأَطَعنا ۖ غُفرانَكَ رَبَّنا وَإِلَيكَ
المَصيرُ ﴿٢٨٥﴾ لا يُكَلِّفُ اللَّهُ نَفسًا إِلّا وُسعَها ۚ لَها ما كَسَبَت
وَعَلَيها مَا اكتَسَبَت ۗ رَبَّنا لا تُؤاخِذنا إِن نَسينا أَو أَخطَأنا ۚ
رَبَّنا وَلا تَحمِل عَلَينا إِصرًا كَما حَمَلتَهُ عَلَى الَّذينَ مِن قَبلِنا ۚ
رَبَّنا وَلا تُحَمِّلنا ما لا طاقَةَ لَنا بِهِ ۖ وَاعفُ عَنّا وَاغفِر لَنا
وَارحَمنا ۚ أَنتَ مَولىٰنا فَانصُرنا عَلَى القَومِ الكٰفِرينَ ﴿٢٨٦﴾
*****************
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,
(1) Alif. Laam. Miim. Tämä Pyhä kirja, siitä ei ole
epäilystäkään on (2) opastus jumalaapelkääväisille ja pahaa karttaville , (3)
niille, jotka uskovat siihen, mikä ei näy, elävät rukoillen ja tuovat uhria
siitä, mitä Me olemme heille suoneet, (4) niille, jotka uskovat siihen, mikä on
ylhäältä ilmoitettu sinulle (Muhammed), sekä siihen, mikä on ilmoitettu ennen
sinua, ja jotka varmassa luottamuksessa odottavat tulevaista elämää. (5) Nämä
elävät Herransa johdatuksessa; nämä ovat onnellisia. (6) Jumalattomille taasen
on totisesti samantekevää, varoitatko heitä vai et; he eivät usko. (7) Jumala
on sinetillä sulkenut heidän sydämensä ja korvansa, ja heidän silmiään peittää
verho; niin, heitä kohtaa kammottava rangaistus. (8) Muutamat ihmiset sanovat
kyllä: »Me uskomme Jumalaan ja Viimeiseen päivään», eivätkä kuitenkaan usko. (9)
He tahtovat pettää Jumalaa ja niitä, jotka uskovat, mutta he eivät petä ketään
muita kuin itsensä, eivätkä käsitä sitä. (10) Sairaus turmelee heidän
sydämensä, ja Jumala pahentaa heidän sairautensa; niin, heitä odottaa
tuskallinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet. (11) Kun heille sanotaan:
»Alkää aiheuttako pahennusta maan päällä», he vastaavat: »Mehän vain uudistamme
asiat oikeiksi.» (12) ivätkÖ juuri sellaiset tosiaan ole niitä, joista paha
paisuu? Mutta he eivät sitä tajua. (13) Ja kun heille sanotaan: »Uskokaa kuten
nuo ihmiset uskovat», he vastaavat: »Onko meidän uskottava kuten hullut
uskovat?» Mutta eivätkÖ todellisuudessa juuri he itse ole hulluja? Vaan
sitäkään he eivät älyä. (14) Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: »Me uskomme»,
mutta kun he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät: »Tietysti olemme
teikäläisiä, me vain teimme pilkkaa.» (15) Mutta Jumala tekeekin pilkkaa heistä
itsestään, jättää heidät yltymään pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhä
syvempään häpeään. (16) He ovat niitä, jotka oikean johdatuksen vaihtavat
harhatiehen, eikä se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he jäävät
kokonaan ilman Jumalan Opastusta. (17) Heidän laitansa on kuin niiden, jotka
sytyttävät itselleen tulen, mutta kun se on valaissut mitä heidän ympärillään
on, tempaa Jumala pois valon ja jättää kaikki pimeyteen, niin etteivät he voi
nähdä; Hän jättää heidät (18) mykiksi, kuuroiksi ja sokeiksi, niin etteivät he
voi palata. (19) Tai kuten on ukkossateen yllättäessä, joka tuo mukanaan
pimeyden, jyrinän ja salaman; he tukkivat sormin korvansa ukkosen jylinältä ja
pelkäävät saavansa kuoliniskun salamoista - Jumalalla on uskottomat vallassaan
- ja (20) salama on riistämäisillään heiltä näÖn. Niin usein kuin se välähtää,
liikkuvat he sen valossa, mutta kun pimeys taas lankeaa heidän ylitsensä,
pysähtyvät he. Jos Jumala tahtoisi, voisi Hän ottaa heiltä kokonaan kuulon ja
näÖn; katso, Jumala on totisesti kaikkivaltias. (21) Oi, ihmiset, palvelkaa
Herraanne, joka on luonut sekä teidät että ne, jotka ovat eläneet ennen teitä,
jotta pelastuisitte pahasta! (22) Jumala on tehnyt maan teille lepopaikaksi ja
kaartanut taivaan ylitsenne, Hän antaa vettä taivaasta ja sillä kasvattaa
hedelmiä ravinnoksenne. älkää siis asettako Jumalan rinnalle muita Hänen
vertaisikseen vastoin parempaa tietoanne. (23) jos epäilette sitä, mitä Me
ilmoitamme palvelijallemme (Muhammedille), niin aikaansaakaa tämän kaltainen
kirjoitus ja kutsukaa Jumalan vertaisia todistajia, jos tahdotte pysyä
totuudessa; (24) mutta jollette tee niin - ja sitä ette koskaan voi tehdä
silloin kavahtakaa tulta, joka on valmistettu uskottomille ja jonka
polttoaineena ovat ihmiset ja kivet. (25) julista niille (oi Muhammed), jotka
uskovat ja tekevät hyviä tÖitä, se riemullinen sanoma, että heitä odottavat
huvitarhat, joissa purot solisevat. Niin usein kuin he nauttivat hedelmiä
sieltä ravinnokseen, he sanovat: »Tämä oli muinoin meidän ruokaamme» -
vaikkakin heille tarjotaan se vain samankaltaisena.Siellä odottavat heitä
puhtaat puolisot ja siellä he viihtyvät ikuisesti. (26) Jumala ei häpeä käyttää
vertauskuvana vaikkapa hyttystä tai jotakin sen yläpuolella olevaa . Ne jotka
uskovat, tietävät, että siinä on heidän Herransa ilmoittama totuus, kun taas
uskottomat kummastelevat: »Mitähän Jumala tarkoittaa moisella vertauksella?»
Hän sillä eksyttää monta ja opastaa monta, mutta muut eivät eksy eivätkä joudu
kadotukseen kuin jumalattomat, (27) jotka rikkovat liiton Jumalan kanssa, sen
jälkeen kuin se on vahvistettu, erottavat, mitä Jumala on määrännyt
yhdistettäväksi, ja aiheuttavat pahaa maan päällä, he ovat niitä, jotka
joutuvat onnettomuuteen. (28) Kuinka voitte kieltää Jumalan te, jotka olitte
kuolleita ja joille Hän antoi elämän? Aikanaan Hän antaa teidän kuolla, sitten
Hän herättää taas teidät elämään, ja lopulta palajatte jälleen Hänen luoksensa.
(29) Hän on se, joka on luonut teille kaiken, mitä on maan päällä. Sitten Hän
nousi taivaaseen ja muodosti sen seitsemäksi taivaaksi; niin, Hän on kaikkitietävä.
(30) Ja kun Herrasi puhui enkeleille: »Katso, Minä aion totisesti asettaa
sijaisen maan päälle», he kysyivät: »Aiotko asettaa sinne jonkun, joka siellä
aiheuttaa vääryyttä ja vuodattaa verta, meidän ylistäessämme Sinua ja
julistaessamme Sinun pyhyyttäsi?» Hän vastasi: »Minä tiedän totisesti, mitä te
ette tiedä.» (31) Ja Hän opetti ihmiselle (Aadamille) kaikki nimet ja
nimitettävät; sitten näytti Hän kaikki enkeleille ja sanoi: »Lausukaa näiden
nimet Minulle, jos olette todellisuudesta selvillä.» (32) He vastasivat:
»Sinulle yksin kunnia! Meillä ei ole muuta tietoa, kuin minkä olet opettanut
meille, Sinä ainoa olet totisesti Tietäjä, Viisas.» (33) Silloin Hän sanoi:
»Ihminen (Aadam), lausu niiden nimet heille!» ja kun hän lausui niiden nimet
heille, sanoi Hän: »EnkÖ ole teille sanonut, että Minä tunnen totisesti salat
taivaassa ja maan päällä, ja Minä tiedän, mitä te ilmaisette ja mitä salaatte?»
(34) Ja kun Me sanoimme enkeleille: »Kumartukaa maahan Ihmisen (Aadamin)
edessä», heittäytyivät he maahan kaikki paitsi Saatana. Hän kieltäytyi
ylpeyksissään ja joutui jumalattomien lukuun. (35) Me sanoimme vielä: »Aadam,
asu Paratiisissa, sinä ja vaimosi, ja nauttikaa sieltä vapaasti ravintoa, mistä
haluatte, mutta älkää lähestykÖ tätä puuta, jottette tulisi väärintekijÖiksi.» (36)
Mutta Saatana sai heidät poikkeamaan tästä ja vietteli heidät ulos siitä
autuaasta olotilasta, jossa he olivat, ja Me sanoimme: »SyÖksykää alas! Toinen
teistä olkoon toisen vihollinen! Kuitenkin saatte ajallisen olinpaikan ja toimeentulonne
maan päällä.» (37) TällÖin vastaanotti Aadam ilmestyksen sanat Herraltansa, ja
tämä sääli häntä: katso, Hän on totisesti sääliväinen, laupias. (38) Me
sanoimme: »SyÖksykää täältä alas kaikki!» Totisesti tulee teille Minulta
kuitenkin vielä Johdatus, ja jotka Minun johdatustani seuraavat, niitä ei
mikään pelko valtaa, eikä heidän tarvitse murehtia. (39) Mutta ne, jotka ovat
uskottomia ja pitävät ilmestyksemme valheena, ovat Tulen omia ja pysyvät siinä
iankaikkisesti. (40) Israelilaiset, muistakaa Minun mielisuosiotani, jonka olen
antanut tulla osaksenne, ja täyttäkää osuutenne liitossa, niin olen Minä
täyttävä oman osani liitossa, ja peljätkää yksin Minua (41) ja uskokaa siihen,
minkä olen ilmoittanut (Muhammedille), vahvistaen sillä ennestään teillä jo
olevat Pyhät kirjoitukset; älkää olko ensimmäisiä epäuskossa älkääkä vaihtako
Minun ilmoitustani mitättÖmiin arvoihin, vaan kunnioittaen peljätkää yksin
Minua. (42) älkää verhotko totuutta valheella älkääkä salatko totuutta vastoin
parempaa tietoanne, (43) vaan harjoittakaa rukoilemista, antakaa almuja ja
kumartakaa yhdessä niiden kanssa, jotka Minua kumartavat. (44) Kuinka te
kehoittaisitte ihmisiä vanhurskauteen, itse unohtaessanne oman sielunne? Tehän
tutkitte Pyhää kirjaa, eikÖ teillä ole ymmärrystä? (45) Etsikää apua
kärsivällisyydestä ja rukouksesta. Tämä on totisesti vaikea tehtävä muille
paitsi nÖyräsydämisille, (46) jotka tietävät, että he kohtaavat Herransa ja
että he palaavat Hänen luokseen. (47) Israelilaiset! Muistakaa armoani, jota
olen teille osoittanut, ja että olen suosinut teitä ja korottanut teidät yli
kaikkien kansojen. (48) Ja varokaa sitä päivää, jolloin yksikään sielu ei voi
suorittaa vähäisintäkään hyvitystä toisen puolesta, jolloin ei mitään välitystä
hyväksytä eikä mitään lunnaita vastaanoteta, eikä kukaan saa toisen apua. (49)
ja muistakaa, kuinka Me pelastimme teidät faraon kansan käsistä, egyptiläisten
käsistä, jotka vaivasivat teitä julmilla rasituksilla, tappoivat poikanne ja
antoivat vain tytärtenne elää. Tämä oli Herranne sallima kauhea koettelemus. (50)
Entä kun Me jaoimme meren kahtia edessänne ja pelastimme teidät, mutta
hukutimme faraon kansan silmienne nähden? (51) Entä kun Me määräsimme Mooseksen
viipymään edessämme neljäkymmentä vuorokautta, ja sillä aikaa kun hän oli
poissa, te valitsitte (epäjumalaksenne) vasikan, koska olitte uppiniskaisia? (52)
Senkin jälkeen annoimme teille anteeksi, josta teidän olisi oltava kiitollisia.
(53) Entä silloin, kun annoimme Moosekselle Lain, jotta oppisitte hylkäämään
pahan ja valitsemaan hyvän ja teidät ohjattaisiin oikeata tietä, (54) ja kun
Mooses sanoi kansallensa: »Kansani, totisesti olette langenneet syntiin tekemällä
itsellenne vasikan; kääntykää siis katuen Luojanne puoleen ja surmatkaa
syylliset keskuudessanne. Siten on teidän parempi Luojanne edessä, ja Hän
armahtaa teitä, Hän on totisesti armollinen ja laupias.» (55) Entä kun te
sanoitte: »Mooses, me emme usko sinua, ennenkuin silmillämme näemme Jumalan»,
ja taivaan tuli yllätti teidät tuijottaessanne, (56) ja sitten Me sallimme
salamanlyÖmien tointua eloon, jotta ehkä oppisitte olemaan kiitollisia. (57) Ja
Me levitimme suojaksenne pilven ja lähetimme teille mannaa ja viiriäisiä.
»SyÖkää sitä hyvää, mitä olemme teille suoneet.» Eivät israelilaiset
synnillänsä Meitä vahingoittaneet vaan itseänsä. (58) Entä kun Me sanoimme:
»Astukaa tähän kaupunkiin ja nauttikaa runsaasti lÖytämäänne ravintoa»? Astukaa
sisään portista kumartaen nÖyrästi ja sanokaa: » (Synti) taakkamme
lievennettäkÖÖn!» jotta antaisimme teille synnit anteeksi ja siunaisimme niitä,
jotka tekevät hyvää. (59) Mutta ne,jotka rikkoivat (Jumalan käskyn), vaihtoivat
tämän sanan toiseen, kuin mikä oli sanottu heille, ja näille me lähetimme
rangaistuksen taivaasta, koska he olivat uppiniskaisia. (60) Entä kun Mooses
pyysi vettä janoiselle kansalleen, ja Me sanoimme: »LyÖ sauvallasi kallioon!»
ja kaksitoista lähdettä pulppusi kivestä, niin että joka sukukunta tiesi
juomapaikkansa? »SyÖkää ja juokaa Jumalan antimista, älkääkä kavalasti saako
aikaan pahennusta maan päällä.» (61) Entä kun te sanoitte: »Mooses, me emme
jaksa syÖdä aina samaa ravintoa; huuda siksi Herraasi puolestamme, että hän
anaisi meille, mitä maa kasvaa, kuten vihanneksia, kurkkuja, leipäviljaa,
herneitä ja punasipulia»? Hän vastasi: »Haluatteko saada huonompaa paremman
sijasta? Menkää alas Egyptiin, siellä voitte saada mitä haluatte.» Viheliäisyys
ja kurjuus kasaantuivat heidän päällensä, ja he joutuivat Jumalan vihan
alaisiksi. Tämä tapahtui siksi, että he kielsivät Jumalan ilmoituksen ja
vääryydessään surmasivat profeetat; siksi että he olivat tottelemattomia ja
kapinallisia. (62) (Koraaniin) uskovat ja myÖskin ne jotka ovat juutalaisia,
kristittyjä, saabalaisia, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään ja
elävät hurskaasti, saavat totisesti palkkansa Herransa luona; ei mikään pelko
valtaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia. (63) Muistakaa, kuinka Me teimme
liiton kanssanne (Siinain) vuoren kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pitäkää
lujasti kiinni siitä, minkä olemme antanut teille, ja muistakaa mitä se
sisältää, jotta karttaisitte pahaa.» (64) Tämänkin jälkeen te käännyitte pois,
ja ilman Jumalan armoa ja laupeutta olisitte joutuneet kadotettujen joukkoon. (65)
Tehän tiedätte joukossanne ne, jotka rikkovat sapatin ja joille Me sanoimme:
»Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!» (66) Niin teimme heistä pelottavan
esimerkin nykyiselle sukupolvelle ja tuleville sekä varoituksen
jumalaapelkääväisille. (67) Entä kun Mooses sanoi kansalleen: »Jumala käskee
teitä uhraamaan hiehon"»? He kysyivät: »TeetkÖ pilkkaa meistä?» Hän
vastasi: »Jumala varjelkoon minua olemasta niin hullu.» , (68) Silloin sanoivat
he: »Rukoile Jumalaasi puolestamme, että Hän näyttäisi meille, millainen hiehon
tulee olla.» Hän vastasi: »Hän sanoo totisesti: Sen tulee olla lehmä, jolla ei
vielä ole ollut vasikkaa, mutta joka ei myÖskään ole liian nuori, vaan siltä
väliltä. Tehkää siis, mitä teille on käsketty.» (69) Silloin he sanoivat:
»Rukoile Herraasi puolestamme, jotta hän selittää meille, millainen sen tulee
olla väriltään.» Hän vastasi: »Hän sanoo totisesti: Sen tulee olla
ruskeanpunainen, kirkas väriltään, joka miellyttää katsojaa.» (70) He sanoivat:
»Huuda Herraasi puolestamme, niin hän näyttää meille, mikä on se oikea hieho;
monet hiehothan näyttävät meistä toistensa kaltaisilta, mutta jos Jumala
tahtoo, voimme varmasti osua oikeaan.» (71) Mooses vastasi: »Hän sanoo:
Totisesti on sen oltava ikeestä vapaa hieho, jota ei ole käytetty maan
kyntämiseen eikä pellon kastelemiseen, ilman vammaa ja vikaa.» Silloin he
sanoivat: »Nyt ilmaisit kaiken totuuden.» Sen jälkeen he teurastivat hiehon,
mutta olivat olleet vähällä lyÖdä laimin Jumalan määräykset. (72) Ja
muistatteko, kun olitte surmanneet miehen ja kiistelitte toistenne kanssa
syyllisyydestä, mutta Jumala tahtoi tuoda ilmi, mitä te salailitte. (73) ja
niin Me sanoimme: »Koskettakaa ruumista jollakin osalla uhrattavaa hiehoa!»
Sillä tavalla Jumala herättää kuolleet eloon ja näyttää teille
tunnusmerkkejään, jotta olisitte ymmärtäväisiä. (74) Senkin jälkeen paatuivat
sydämenne ja tulivat kivikoviksi, jopa kiveäkin kovemmaksi, sillä kivien
joukossa on totisesti sellaisia, joista purot kohisevat esiin, sellaisia, jotka
halkeavat, niin että vesi virtaa niistä, ja sellaisia, jotka Jumalan edessä
syÖksyvät maahan pelosta. Mutta Jumalalta ei jää salaan mitään, mitä teette. (75)
Toivotteko te, että he (juutalaiset) uskovat teitä? Johan osa heistä aikanaan
kuuli Jumalan sanan, ja ymmärrettyäänkin sen he vääristelivät sitä vastoin
parempaa tietoaan. (76) Kun he tapaavat uskovaisia, he sanovat: »Me uskomme.»
Mutta kun he ovat toistensa seurassa, he sanovat: »Kerrotteko
heille(muslimeille), mitä Jumala on ilmoittanut teille, että he siitä kiistelisivät
kanssanne Herranne edessä. EttekÖ te tätä ymmärrä?» (77) EivätkÖ he sitten
älyä, että Jumala tietää, mitä he salaavat ja mitä julistavat? (78) Heidän
joukossaan on oppimattomiakin, jotka eivät tunne Pyhää kirjaa muuta kuin
kuulopuheista. Heille se on vain arvelua. Voi niitä, jotka kirjoittavat
kirjoituksensa omin käsin ja sanovat: »Tämä on Jumalalta», hankkiakseen
itsellensä siten pientä ansiota! (79) Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen
tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden! (80) He sanovat: »Ei tuli meitä
ahdista kuin joinakuina päivinä.» Sano: »Oletteko tehneet sopimuksen Jumalan
kanssa? - liittoansa Jumala kylläkään ei riko - vai puhutteko jotain Jumalasta
noin vain, vaikk'ette tiedäkään?» (81) Eivät asiat ole niin, vaan ne, jotka
ovat omaksuneet pahan ja joita heidän syntinsä piirittävät, joutuvat Tulen
omiksi ja jäävät siihen iankaikkisesti. (82) Mutta niistä, jotka uskovat ja
tekevät hyviä tÖitä, tulee Paratiisin asukkaita ikuisiksi ajoiksi. (83) Entä
kun Me solmimme liiton israelilaisten kanssa sanoen: »Teidän ei tule palvella
ketään muuta kuin Jumalaa, kohdelkaa hyvin vanhempianne ja omaisianne,
isättÖmiä ja kÖyhiä, hyvä olkoon puheenne kaikille ihmisille, harjoittakaa
rukoilemista ja antakaa almuja!» Mutta te käännyitte pois ja luovuitte,
muutamia lukuunottamatta. (84) Entä kun Me solmimme liiton kanssanne sanoen:
»Alkää vuodattako toistenne verta, älkääkä karkoittako toisianne kodeistanne»,
ja te vahvistitte sen omalla todistuksellanne? (85) ja te kuitenkin surmaatte
toisianne ja ajatte osan lähimmäisiänne mieron tielle, tukien toisianne
synnissä ja ilkitÖissä heitä vastaan. Sotavankeudesta te kylläkin heitä
lunastelette, mutta vääryyttähän oli jo se, että heidät karkoititte. Uskotteko
siis vain osaan Pyhästä kirjasta ja hylkäätte toisen osan? Mikä muu on
sellaisten palkka, jotka niin tekevät, kuin häpeä maallisessa elämässä; ja
YlÖsnousemuksen päivänä tuomitaan heidät perin julmaan rangaistukseen, sillä
Jumala ei ole välinpitämätÖn siitä, mitä te teette. (86) He ovat niitä, jotka
keinottelevat itselleen tämän maailman elämää tulevan kustannuksella; heidän
rangaistustaan ei lievennetä, eikä kukaan ole puoltava heitä. (87) Olemmehan
totisesti antanut Moosekselle Pyhän kirjan ja lähettänyt profeetat hänen
jälkeensä, ja Me olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todistukset
ja tukenut häntä Pyhällä hengellä . Mutta joka kerta kun profeetta on tullut
luoksenne, tuoden mukanaan sellaista, mikä ei teitä miellytä, olette käyneet
rÖyhkeiksi ja pitäneet toisia heistä valehtelijoina, toisia surmanneetkin. (88)
He sanovat: »Sydämemme ovat ympärileikkaamattomia.» Niin, Jumala on kironnut
heidät heidän epäuskonsa tähden, sillä vähän on heidän joukossaan niitä, jotka
uskovat. (89) Ja kun heille tuli Pyhä kirja Jumalalta , vahvistaen toisen, minkä
he jo omistivat, - olivathan he vastikään rukoilleet itselleen voittoa
epäuskoisista - kun siis nyt se, minkä he tunsivat todeksi, tuli heidän
osalleen, eivät he uskoneet sitä. Jumalan kirous uskottomien yli! (90) Mihin
surkuteltavaan hintaan ovatkaan he myyneet sielunsa hylätessään Jumalan
ilmoituksen, katsoessaan karsaasti sitä, että Jumala armonsa runsaudesta
lähettää ilmestyksiään kenelle tahtoo palvelijoittensa joukossa! He ovat
koonneet ylitsensä vihaa vihan päälle. Uskottomia odottaa häpeällinen rangaistus.
(91) Kun heille sanotaan: »Uskokaa siihen, mitä Jumala on tuonut ilmi», he
vastaavat: »Me uskomme siihen, mitä meille on ilmoitettu. Ja kohta he torjuvat
sen, mikä myÖhemmin on ilmoitettu, vaikka se on itse totuus, vahvistus siihen,
minkä he jo omistavat. (92) Sano (heille, Muhammed): »Miksi te surmasitte
Jumalan profeettoja jo muinoin, jos muka olitte uskovaisia?» (93) Mooseskin
tuli luoksenne mukanaan selvät todistukset (Jumalan kaikkivaltiudesta), mutta
kun hän oli poissa, te teitte vasikankuvan palvoaksenne, koska olitte
jumalattomia. (94) Entä kun Me solmimme liiton kanssanne (Siinain) vuoren
kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pysykää lujasti siinä, minkä olemme
ilmoittanut teille, ja kuulkaa (sanojamme) »! He vastasivat: »Me kuulemme ja
uhmailemme». Heidän sydämensä kiintyi vasikan palvontaan, ja he hylkäsivät
Meidän liittomme. Sano (heille): »Surkeata on se, mitä uskonne teille tarjoaa,
jos muka olette uskovaisia.» Sano: »Jos tulevan elämän asumukset Jumalan luona
ovat todella tarkoitetut ainoastaan teille eikä muille ihmisille (kuten
väitätte), niin toivokaa itsellenne kuolemaa (sillä onhan teidän halattava
majan muuttoa), jos pysytte totuudessa.» (95) Mutta he eivät tule koskaan
halajamaan sitä, koske he pelkäävät kättensä tÖiden seurauksia. Jumala tuntee
väärintekijät. (96) ja sinä havaitset heidät kiintyneiksi tähän elämään enemmän
kuin muut ihmiset, enemmän kuin itse epäjumalanpalvelijatkaan. Moni heistä
toivoisi elävänsä tuhat vuotta; mutta eihän lainkaan vapauttaisi häntä
rangaistuksesta se, että elämä pidennettäisiin. Jumala näkee, mitä he tekevät. (97)
Sano (ihmisille, Muhammed): »Jos joku on Gabrielin vihollinen, niin tietäkÖÖn,
että juuri Gabriel Jumalan toimesta on tämän Kirjoituksen valaissut sydämellesi
vahvistaakseen sillä, mitä oli ilmoitettu ennen sitä, opastukseksi ja
ilosanomaksi uskovaisille.» (98) Jos joku on Jumalan, hänen enkeleittensä,
apostoleittensa ja Gabrielin tai Mikaelin vihollinen, niin totisesti Jumala
(itse) on uskottomien vihollinen. (99) Olemmehan totisesti ilmaissut kauttasi
selvät tunnusmerkit, eivätkä ketkään muut kuin turmeltuneet kiellä niitä. (100)
KäykÖ aina niin, että kun teette liiton, osa teistä hylkää sen? Totisesti
useimmat heistä eivät usko. (101) Ja kun Jumalan lähettiläs tulee heidän
luokseen vahvistaen sen, minkä he jo omistavat, niin osa heistä, jotka olivat
saaneet Pyhän kirjan, heittää Jumalan kirjan selkänsä taakse, aivankuin eivät
tietäisi mitään. (102) Ja he noudattavat sitä, mitä saatanat vääristelivät
Salomon hallituksen aikana. Kuitenkaan ei Salomo ollut uskoton, vaan saatanat
olivat luopioita sekä opettivat ihmisille noituutta ja sellaista, mikä oli
ilmaistu molemmille Baabelin enkeleille Haarutille ja Maarutille. Nämä kaksi
eivät sentään opettaneet ketään sanomatta: »Me olemme teille vain kiusaukseksi;
älkää siis epäilkÖ (Jumalan johdatusta).» Noilta kahdelta he oppivat sellaista,
jolla he kylvävät eripuraisuutta miehen ja hänen vaimonsa välille; mutta eivät
he vahingoita silläkään ketään Jumalan sallimatta. Kuitenkin he oppivat
sellaista, joka vahingoittaa heitä eikä hyÖdytä. Totta kai he tietävät, että
sillä, joka hankkii loitsuja, ei totisesti ole mitään (hyvää) osaa
kuolemanjälkeisessä elämässä. Mistä surkeasta hinnasta myyvätkään he sielunsa;
jospa he vain tietäisivät sen! (103) Mutta jos he olisivat uskoneet ja
karttaneet pahaa, niin olisi palkkio Jumalalta ollut parempi. Jospa he vain
tietäisivät sen! (104) Te jotka uskotte, älkää sanoko (Profeetalle): »Ota vaari
meistä», vaan sanokaa: »Katso meihin», ja olkaa te kuulijoita. Niin, uskottomia
odottaa tuskallinen rangaistus. (105) Eivät uskottomat niiden joukossa, joilla
on Pyhä kirja, eivätkä monijumalaiset soisi, että mitään hyvää lähetetään teille
Herraltanne, mutta osoittaessaan laupeutta Jumala valitsee kenet tahtoo; niin,
Jumala on rajaton armonsa runsaudessa. (106) Kumotessamme jonkun kohdan
ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai
samanlaisen tilalle. EtkÖ tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias? (107)
EtkÖ tiedä, että taivasten ja maan yliherruus kuuluu Jumalalle? Paitsi Jumalaa
ei teillä ole ketään suojelijaa eikä auttajaa. (108) Vai tahdotteko tehdä
kysymyksiä profeetallenne samalla tavalla, kuin muinoin kyseltiin kaikenlaista
Moosekselta? Huomatkoon se, joka valitsee epäuskon uskon asemesta, että hän
eksyy oikealta tieltä. (109) Monet niiden joukossa, joilla on Pyhä kirja,
toivoisivat voivansa saattaa teidät taas epäuskoisiksi sen jälkeen, kun te kerran
olette tulleet uskoon, koska he ovat kateellisia, vaikka totuus onkin selvinnyt
heille. Olkaa heitä kohtaan sääliväisiä ja kärsivällisiä , kunnes Jumala sanoo
sanansa. Katso, Jumala on totisesti kaikkivoipa. (110) Rukoilkaa säännÖllisesti
ja antakaa almuja! Kaiken hyvän, minkä teette sieluanne varten, te lÖydätte
Jumalan luona. Jumala näkee, mitä ikinä te teette. (111) Sanovatpa he: »Eivät
ketkään muut pääse Paratiisiin kuin juutalaiset ja kristityt.» Sellainen on
heidän mielihalunsa. Sano: »Esittäkää todistukset väitteenne puolesta, jos
tahdotte pysyä totuudessa.» (112) Toisin käy sen, joka uskossa alistuu Jumalan
tahtoon tehden hyvää; hän saa palkan Herraltansa: ei mikään pelko valtaa heitä,
eikä heidän tarvitse murehtia. (113) Juutalaiset sanovat: »Kristityt eivät
noudata todellisia perusteita», ja kristityt sanovat: »Juutalaisilla ei ole
oikeaa perustusta»; kuitenkin he lukevat Pyhää kirjaa. Samalla tavalla ovat
puhuneet nekin, jotka eivät mitään tiedä. Mutta YlÖsnousemuksen päivänä Jumala
on ratkaiseva heidän välisensä kiistaasiat. (114) Kuka tekee suurempaa
vääryyttä kuin se, joka estää toisia lähestymästä Jumalan pyhäkkÖjä, jottei
niissä Hänen nimeään mainittaisi, ja aiheuttaa niiden sortumisen. Heille
itselleen ei voi suoda pääsyä niihin muuten kuin pelosta vavisten. (115) Heitä
odottaa häpeä tässä elämässä ja kauhea rangaistus tulevassa. (116) Jumalalle
kuuluu Itä ja Länsi, ja mihin käännyttekin, ovat Jumalan kasvot siellä; katso,
Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja tietää kaiken. (117) Sanovatpa he: »Jumala
on ottanut itselleen Pojan». Ei, Hänelle yksin kunnia! Totisesti kaikki
taivaassa ja maan päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset. (118) Hän on
taivaan ja maan Luoja; kun Hän päättää jonkun asian, sanoo Hän ainoastaan
»Tapahdu!» ja niin tapahtuu. Mutta ne jotka eivät mitään tiedä, sanovat: »Miksi
ei Jumala puhu meille, tai miksi emme saa tunnusmerkkiä?» Niin puhuivat nekin,
jotka ennen heitä elivät; heidän sydämensä ovat samankaltaiset. Me olemme
osoittanut merkit ihmisille, jotka pysyvät varmoissa tiedoissa. (119) Sinut,
Muhammed, olemme lähettänyt totuuden ilmoittajaksi, ilosanoman julistajaksi ja
varoittajaksi, eikä sinun tarvitse olla vastuussa Helvetin tuleen joutuvista. (120)
Mutta juutalaiset ja kristityt eivät mielisty sinuun, paitsi ehkä kun
noudattaisit heidän oppiaan. Sano: »Jumalan oma ohjaus on totisesti oikea
Johdatus.» Ja jos sinä seuraat heidän pyyteitään kaiken sen jälkeen, mikä on
osaksesi tullut, et sinä totisesti ole lÖytävä suojelijaa etkä auttajaa
Jumalassa. (121) Ne, joille Pyhän kirjan olemme antanut ja jotka lukevat sitä,
niinkuin sitä lukea tulee, uskovat siihen, mutta ne jotka kieltävät sen, ovat
kadotuksen omat. (122) Israelilaiset, muistakaa armoani, jota Minä olen teidän
ylitsenne vuodattanut, sekä että olen korottanut teidät kaikkien luotujen yli. (123)
Ja pelätkää sitä päivää, jolloin yksikään sielu ei voi tehdä vähäisintäkään
toisen puolesta, jolloin ei mitään lunnaita oteta vastaan eikä mitään välitystä
hyväksytä, eikä kukaan saa toiselta mitään apua. (124) Entä kun Herra koetteli
Aabrahamia käskyillään, ja tämä täytti ne? Hän sanoi: »Tahdon totisesti tehdä
sinut ihmisten uskonnolliseksi johtajaksi.» Aabraham kysyi: »TeetkÖ samoin
(ihmisten uskonnollisen johtajat) jälkeläisistäni?» Hän vastasi: »Minun liittoni
ei ulotu väärämielisiin.» (125) Entä kun Me määräsimme temppelin (Mekassa)
ihmisten pyhäkÖksi ja turvapaikaksi sanoen: »Ottakaa rukoushuoneeksenne paikka,
mihin Aabraham pysähtyi (rukoilemaan)»? Me velvoitimme Aabrahamin ja Ismaelin
puhdistamaan pyhäkÖn niille, jotka kulkueissa käyvät sen ympäri, jotka
vetäytyvät sinne mietiskelyyn, jotka siellä kumartavat ja heittäytyvät maahan. (126)
Entä kun Aabraham sanoi: »Herrani, tee tämä turvalliseksi seuduksi ja suo
hedelmiäsi sen asukkaille, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään?» Hän
vastasi: »Senkin, joka on epäuskoinen, annan Minä nauttia lyhyen ajan; sitten
olen syÖksevä hänet Tulen kidutukseen, joka on surkea matkan pää.» (127) Kun
Aabraham ja Ismael laskivat Herran huoneen perustuksen, sanoivat he: »Herramme,
ota vastaan tämä meiltä! Sinä, yksin Sinä, suljet kaiken kuuloosi ja tietoosi. (128)
Herra, tee meidät molemmat Sinulle alamaisiksi (muslimeiksi) ja tee
jälkeläisemme yhdeksi kansaksi ja seurakunnaksi, joka on Sinulle alamainen.
Osoita meille hartaudenharjoituksemme ja sääli meitä. Sinä yksin olet totisesti
sääliväinen, Armahtaja. (129) Herra, lähetä myÖs profeetta heidän omasta
keskuudestaan heidän luokseen julistamaan heille ihmeelliset ilmoituksesi,
tunnusmerkkisi, opettamaan heille Pyhää kirjaa sekä viisautta ja tekemään
heidät puhtaaksi. Sillä Sinä yksin olet totisesti mahtava, viisas.» (130)
Kukapa muu hylkää Aabrahamin uskonnon kuin se, joka pitää houkkana itseään?
Olemmehan Me valinnut hänet tässä elämässä, ja kuoleman jälkeen on Aabraham totisesti
kuuluva vanhurskasten joukkoon. (131) Kun hänen Herransa sanoi hänelle:
»Alistu!» hän vastasi: »Olen antautunut maailmojen Herran alamaiseksi». (132)
Ja Aabraham velvoitti poikansakin tähän, ja samoin Jaakob sanoen:»Poikani,
Jumala on totisesti valinnut (tosi) uskonnon teille; älkää siis kuolko,
ennenkuin olette siihen alistuneet» . (133) Tai olitteko läsnä todistajina, kun
Jaakobin kuolema lähestyi ja hän sanoi pojalleen: »Ketä te aiotte palvella
kuolemani jälkeen?» He vastasivat: »Me palvelemme sinun ja isiesi Aabrahamin,
Ismaelin ja Iisakin Jumalaa, yhtä ainoata Jumalaa, ja olemme Hänelle
alamaisia.» (134) Se sukupolvi on siirtynyt pois. He saivat, mitä olivat
ansainneet. Te saatte, mitä te ansaitsette, ettekä vastaa siitä, mitä he
tekivät. (135) Sanovatpa he: »Kääntykää juutalaisiksi tai kristityiksi, niin
tulette oikealle tielle.» Vastatkaa: »Ei, me seuraamme Aabrahamin oppia, koska
hän oli oikeauskoinen (haniifi) eikä kuulunut monijumalaisiin.» (136) Sanokaa:
»Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu
Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille, (137)
siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat (Jumalalta ilmoitettavaksi) saaneet ja mitä
profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa. Emme tee mitään erotusta
yhdenkään heidän välillään, olemme antautuneet Hänelle alamaisiksi.» Jos he
sitten uskovat samoin kuin te, niin he ovat oikealla tiellä, mutta jos he
kääntyvät pois, niin he ovat luopioita. Jumala on oleva riittävä suojasi heitä vastaan,
sillä Hän on kuuleva ja tietävä. (138) Me olemme Jumalan merkitsemiä, ja
keneltä on parempi saada tuntomerkkinsä kuin Jumalalta? Me olemme Hänen
palvelijoitaan. (139) Sano (Pyhät kirjoitukset omaaville): »KiistelittekÖ
kanssamme Jumalasta, kun hän on sekä meidän Herramme että teidän Herranne?
Meillä on omat tekomme ja teillä on omat tekonne, ja me turvaudumme Häneen
vilpittÖmästi.» (140) Vai sanotteko: »Aabraham, Ismael, Iisak ja jaakob ja
Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjä?» Sano:
»Kumpi tietää paremmin, te vai Jumala? Ja kuka on väärämielisempi kuin se, joka
salaa todistuksen, jonka on saanut Jumalalta? Eikä Jumala ole välinpitämätÖn
siitä, mitä te teette.» (141) Se sukupolvi on siirtynyt pois. Se on saanut,
mitä oli ansainnut; te saatte, mitä te ansaitsette. Ettekä te joudu vastaamaan
siitä, mitä he tekivät. (142) MielettÖmät ihmiset tulevat sanomaan: »Mikä on
kääntänyt heidät pois heidän kiblastaan, jota päin he ennen suuntautuivat
rukoillessaan?» Sano: »Jumalalle kuuluu Itä ja Länsi. Hän johtaa kenet tahtoo
oikealle tielle.» (143) Siten Me olemme tehnyt teidät (arabialaiset)
välittäjäkansaksi, että te olisitte todistajia ihmisten edessä ja profeetta Muhammed
olisi todistajana teidän edessänne. Kiblan, johon te ennen suuntauduitte,
määräsimme ainoastaan erottaaksemme sen, joka seuraa profeettaa, siitä, joka
peräytyy hänen luotaan takaisin. ja se oli totisesti vaikea koetus, paitsi
niille, joita Jumala johtaa; mutta Jumalan tarkoitus ei ollut tehdä uskoanne
turhaksi, sillä Jumala on totisesti lempeä ja laupias ihmisiä kohtaan. (144)
Olemme nähnyt, kuinka kasvosi (rukoillessasi) harhailivat sinne tänne taivasta
kohti, mutta vastedes tahdomme totisesti kääntää kasvosi Kiblaan päin, joka on
sinua tyydyttävä. Käännä siis kasvosi Rauhoitetun temppelin suuntaan. Ja te,
muslimit, missä olettekaan, kääntäkää rukoillessaane kasvonne sinne. Katso, ne
jotka Pyhän kirjan ovat saaneet, tietävät totisesti,että tämä (ilmoitus) on
heidän Herraltansa, eikä Jumala ole välinpitämätÖn siitä, mitä he tekevät.
Vaikka sinä näytätkin niille, jotka ovat Pyhän kirjan saaneet, kaikkia
mahdollisia tunnusmerkkejä, eivät he suuntaudu sinun kiblasi mukaan. (145)
Sinäkään et voi suuntautua heidän kiblansa mukaan, eivät eräät heistäkään
suuntaudu toisten kiblan mukaan, mutta jos sinä suuntaudut heidän toivomustensa
mukaan kaiken sen tiedon jälkeen, mikä osaksesi on tullut, niin kuulut
totisesti väärämielisiin. (146) Ne (profeetat), joille olemme Pyhän kirjan
antanut, tuntevat sen yhtä hyvin, kuin he tuntevat omat poikansa, mutta osa
heistä salaa totuuden vastoin parempaa tietoaan. (147) Totuus tulee Herraltasi;
siksi älä kuulu epäilijÖiden joukkoon. (148) Jokaisella on nyt määrätty suunta,
johon hän kääntyy (rukoillessaan); niin kilpailkaa nyt siis toistenne kanssa
hyvissä teoissa. Missä olettekin, on Jumala johdattava teidät yhteen; Jumala on
totisesti kaikkivaltias. (149) Mistä tuletkin, käännä kasvosi Rauhoitetun
temppelin suuntaan, sillä tämä on totuus Herraltasi, eikä Jumala ole
välinpitämätÖn siitä, mitä te teette. (150) Mistä tuletkin, käännä kasvosi
Rauhoitetun temppelin suuntaan, ja missä olettekin, muslimit, kääntäkää
kasvonne sinne rukoillessanne, jottei muille ihmisille jäisi mitään sanomista
teitä vastaan, paitsi sellaisille, jotka väärin tekevät. Mutta älkää pelätkÖ
heitä, vaan pelätkää Minua ja tehkää tämä siksi, että Minä voisin saattaa
suosioni teille täydelliseksi, jotta te pysyisitte oikealla tiellä. (151) Me
olemme lähettäneet profeetan teidän omasta keskuudestanne luoksenne, jotta hän
julistaisi teille tunnusmerkkimme ja tekisi teidät puhtaaksi, opettaisi teille
Pyhää kirjaa sekä viisautta ja opettaisi teille, mitä ette ennen tietäneet. (152)
Muistakaa siis Minua, niin Minä olen muistava teitä. Osoittakaa Minulle
kiitollisuutta älkääkä kieltäkÖ minua. (153) Te jotka uskotte, etsikää apua
kärsivällisyydestä ja rukouksesta. Jumala on totisesti kärsivällisten kanssa. (154)
älkääkä sanoko »kuolleiksi» niitä, jotka surmataan Jumalan asian tähden. Ei,
hehän elävät, vaikka te ette sitä tajua. (155) Totisesti Me koettelemme teitä
pelolla, nälällä, omaisuuden, hengen ja sadon menetyksellä. Kuitenkin,
Muhammed, vie kärsivällisille riemullinen sanoma. (156) Niille, jotka
koettelemusten heitä kohdatessa sanovat: »Me kuulumme totisesti Jumalalle ja
hänen luokseen me palaamme», (157) sellaisille tulee siunausta ja laupeutta
heidän Herraltaan, ja nämä ovat niitä, jotka ovat oikealla tiellä. (158) Katso,
as-Safan ja al-Marwan kukkulat kuuluvat Jumalan muistomerkkeihin, ja sille,
joka tekee pyhiinvaelluksen (Kaaban) temppeliin tai käy siellä, ei siis lueta
synniksi, jos hän suorittaa kävelyt niiden ympäri (vaikka pakanatkin niin
tekevät). Jos joku vapaaehtoisesti tekee hyvää, niin Jumala totisesti muistaa
sen, Hän on kaikkitietävä. (159) Ne jotka salaavat selvät todistukset ja Meidän
ilmoittamamme johdatuksen, senjälkeen kun olemme selittänyt ne (tässä) Pyhässä
kirjassa, heidät kiroaa Jumala ja heitä kiroavat kaikki, joilla on valta
kirota, (160) paitsi jos he kääntyvät, tekevät parannuksen ja tuovat totuuden
julki. Minä säälin katuvia, koska olen säälivä, armollinen. 161. Niitten yllä,
jotka ovat uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, lepää totisesti sekä Jumalan ja
enkelien että kaikkien ihmisten kirous (161) Niitten yllä, jotka ovat
uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, lepää totisesti sekä Jumalan ja enkelien
että kaikkien ihmisten kirous (162) ja se pysyy ikuisesti, eikä heidän
rangaistustansa lievennetä eikä heille suoda armonaikaa. (163) Teidän Jumalanne
on ainoa Jumala; ei ole muuta Jumalaa kuin Hän, laupias, armollinen. (164)
Katso, taivasten ja maan järjestyksessä, yÖn ja päivän vaihtelussa, laivojen
purjehtimisessa merellä niiden kuljettaessa sellaista, joka hyÖdyttää ihmisiä,
vedessä, jonka Jumala taivaasta lähettää ja jolla hän elvyttää maan sen
horrostilan jälkeen, kaikenlaisten eläinten leviämisessä yli maan, tuulten
suunnassa ja pilvien nÖyrässä kulussa taivaan ja maan välillä, on totisesti
tunnusmerkkejä (Jumalan kaikkivaltiudesta) ihmisille, joilla on ymmärrystä. (165)
Ihmisten joukossa on niitä, jotka Jumalan rinnalle asettavat palveltavikseen
muita, joita he rakastavat niin, kuin heidän tulisi vain Jumalaa rakastaa;
mutta ne, jotka uskovat, rakastavat Jumalaa yli kaiken. Jospa vain ne, jotka
tekevät väärin, käsittäisivät, että kaikki valta kuuluu Jumalalle ja että
Jumala on ankara rangaistessaan! He saavat osakseen tuomion (sinä päivänä), (166)
jolloin ne, jotka on otettu esikuviksi, luopuvat niistä, jotka seurasivat
heitä, jolloin he saavat kokea rangaistuksen ja yhteys heidän välillään
katkeaa. (167) ja ne, jotka olivat seuranneet esikuviaan, sanovat: »Olisipa
meillä joku palaamisen mahdollisuus, niin me luopuisimme heistä, kuten he ovat
luopuneet meistä.» Niin on Jumala heidän kauhukseen näyttävä heille heidän omat
tekonsa, eivätkä he tule pääsemään pois Tulesta. (168) Oi ihmiset, syÖkää
kaikkea maan päällä, mikä on sallittua ja hyvää, älkääkä seuratko saatanan
jälkiä. Hän on totisesti teidän leppymätÖn vihollisenne. (169) Hän käskee teitä
vain syntiin ja tÖrkeyksiin sekä opettaa väittämään Jumalasta sitä, mitä ette
tiedä. (170) Kun heille sanotaan: »Noudattakaa, mitä Jumala on ilmaissut», he
vastaavat: »Ei, me tahdomme noudattaa niitä tapoja, jotka olemme havainneet
isillämme olleen.» Entä silloinkin, kun heidän isänsä eivät mitään ymmärtäneet
eivätkä olleet oikealla tiellä? (171) Profeetan suhde niihin, jotka ovat
uskottomia, on sama kuin sen, joka kutsuu olentoja, jotka eivät erota muuta
kuin äänen ja huudon, jotka ovat kuuroja, mykkiä ja sokeita, niin etteivät
mitään ymmärrä. (172) Te jotka uskotte, syÖkää sitä hyvää, jota Me teille
suonut olemme, ja kantakaa Jumalalle kiitokseksenne, jos hän on teille se, ketä
todella palvelette. (173) Hän on ainoastaan kieltänyt teitä syÖmästä itsestään
kuolleen tai pedon repimän eläimen lihaa, verta, sianlihaa ja sellaista, jota
teurastettaessa on mainittu jonkun toisen kuin Jumalan nimi. Mutta jos jotakuta
hätä pakottaa, eikä hänellä ole siihen himoa eikä ole rikollista aikomusta,
niin se ei ole mikään synti hänelle; katso, Jumala on armahtavainen ja laupias.
(174) Ne, jotka salaavat jotain Pyhästä kirjasta, joka on Jumalan Ilmoitus, ja
vaihtavat sen mitättÖmän arvoihin, eivät totisesti tule täyttämään vatsaansa
muulla kuin tulella. Jumala ei ole puhuva heille YlÖsnousemuksen päivänä eikä
vapahtava heitä, vaan heitä odottaa tuskallinen rangaistus. (175) Nämä ovat
niitä, jotka harhaan käyden ovat Johdatuksesta luopuneet ja vaihtaneet
anteeksiannon rangaistukseen; kuinka itsepintaisesta he pyrkivätkään Tuleen! (176)
ja tämä tapahtuu siksi, että Jumala on lähettänyt Kirjan, joka sisältää
totuuden; ne jotka rakentavat riitoja tämän Kirjan johdosta, menevät pitkälle
uhmassa. (177) Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne Itään tai Länteen,
vaan hurskaita ovat ne, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään,
enkeleihin, Pyhään kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat
omaisuudestaan omaisilleen, orvoille, kÖyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja
orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata rukouselämää, antavat almuja,
tehtyään jonkun sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat kärsivällisiä
ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka
ovat vanhurskaita, niin, nämä ovat jumalaapelkääväisiä. (178) Teille, jotka uskotte,
on määrätty verenkosto murhatapauksissa: vapaa mies vapaasta, orja orjasta ja
nainen naisesta, mutta jos joku saa sen jotenkin muuten anteeksi (loukatulta)
veljeltä, on se järjestettävä asianmukaisella tavalla ja hyvitettävä runsaalla
mitalla. (179) Tämä on lievitys ja laupeudenosoitus Herraltamme, mutta sitä,
joka tämän jälkeen rikkoo, odottaa tuskallinen rangaistus. Verenkosto varjelee
teidän henkeänne, jotta te, joilla on ymmärrystä, karttaisitte pahaa. (180)
Teille on määrätty, että kun joku teistä on kuolemansairaana ja jättää
jälkeensä jotakin omaisuutta, niin hän laatikoon rehellisesti testamentin
vanhempien ja lähimpien omaisten hyväksi. Tämä on kaikkien pahaa karttavien
velvollisuus. (181) Jos joku muuttaa testamenttia, sen jälkeen kuin on sen
kuullut, luetaan se synniksi vain niille, jotka sitä muuttavat. Katso, Jumala
on totisesti kuuleva, tietävä. (182) Mutta jos joku pelkää testamentin tekijän
olevan harhassa tai väärässä ja oikoo asioita rakentaakseen rauhaa (perillisten
välillä), niin ei sitä lueta hänelle synniksi. Jumala on totisesti
armahtavainen ja laupias. (183) Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin
kuin piti paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät, jotta karttaisitte
pahaa. (184) (Paastottava on) määrätyt päivät. Mutta jos joku teistä on sairas
tai matkoilla, on hänen paastottava joinakin muina päivinä, ja niiden, jotka
siihen pystyvät, on paaston korvaukseksi ravittava joitakin kÖyhiä. Jos joku
vapaaehtoisesti tekee hyvän tyÖn, on se hänelle parempi. Mutta paastoaminen on
teille kuitenkin kaikkein parasta (s.o. paastoamalla parhaiten täytätte Jumalan
tahdon); tämä olkoon sanottu teille tiedoksi. (185) »Ramadaan» on se kuukausi,
jolloin Koraani annettiin opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi
(Jumalan) johdatuksesta, jotta hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä; tämän
kuukauden aikana paastotkoon se teistä, joka on kotioloissaan, mutta jos joku
on sairas tai, matkoilla, on hänen sen sijaan (muuna aikana) paastottava yhtä
monta muuta päivää. Jumala tahtoo tehdä sen teille helpoksi eikä tarkoita sitä
teille taakaksi, - jotta paastopäivienne luku täyttyisi ja te ylistäisitte
Jumalaa Hänen johdatuksensa tähden sekä olisitte Hänelle kiitollisia. (186) Kun
palvelijana sinulta kysyvät jotakin Minusta, olen totisesti lähellä; Minä
kuulen anovaisen rukouksen, kun hän huutaa Minua avukseen. Niin kuulkoot hekin
Minun kutsuni ja luottakoot Minuun, jotta he seuraisivat oikeata Johdatusta. (187)
Paastonaikana teidän on sallittu Öisin olla vaimojenne luona; he ovat teidän
verhonne, ja te olette heidän verhonsa. Jumala tietää, että te aikaisemmin
kiusasitte itseänne pidättyväisyydellä; siksi on Hän säälinyt teitä, Hän on
suvaitsevainen. Olkaa siis yhteydessä heidän kanssaan ja etsikää sitä, minkä
Jmala on teille määrännyt; syÖkää ja juokaa aamuhämäriin asti, kunnes vaalea
lanka selvästi erottuu mustasta. Mutta sitten noudattakaa tarkoin paastoa yÖn
tuloon saakka älkääkä koskeko heihin, vaan omistautukaa hartaudenharjoituksille
rukoushuoneissa. Nämä ovat Jumalan asettamat rajat; älkää siis sinä aikana
koskeko heihin. Niin selittää Jumala ihmisille tunnusmerkkinsä, jotta te
karttaisitte pahaa. (188) älkää keskenänne kuluttako omaisuuttanne turhuuteen
älkääkä sillä lahjoko tuomareita, jotta syntisesti ja vastoin parempaa
tietoanne saisitte nauttia jotakin toisten omaisuudesta. (189) He tiedustelevat
sinulta, Muhammed, uuden kuun merkitystä. Sano: Kuunvaiheet ovat määrätyt
ihmisten ajanlaskua ja toivioretkiä varten. Hurskautta ei ole se, että te
menette taloon takatietä (kuten taikojen palvojat ajoittain), vaan hurskaita
ovat ne, jotka karttavat pahaa. Käykää taloon portin kautta ja pelätkää
Jumalaa, jotta menestyisitte. (190) Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan,
jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyÖkätkÖ. Totisesti
Jumala ei rakasta rauhanrikkojia. (191) Surmatkaa heidät, missä heidät
tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois
teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää
taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyÖkkää
päällenne siellä; mutta jos he hyÖkkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on
oleva uskottomien palkka. (192) Mutta jos he lakkaavat taistelemasta, niin on
Jumala totisesti armahtavainen ja laupias. (193) Taistelkaa heitä vastaan,
kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan
palveleminen. Mutta jos he herkeävät, älkÖÖn vallitko vihollisuutta muita kuin
uskottomia vastaan. (194) Rauhoitettu kuukausi kostetaan (sen rikkojille)
rauhoitetulla kuukaudella ja pyhitetyt paikat vastaavilla. ja jos joku ryhtyy
sotaan teitä vastaan, niin ahdistakaa häntä samalla tavalla, kuin hän ahdisti
teitä. Täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että Jumala on
niiden kanssa, jotka karttavat pahaa. (195) Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan
asian hyväksi; älkää syÖksykÖ turmioon, tehkää hyvää. Katso, Jumala rakastaa
hyväntekijÖitä. (196) Suorittakaa pyhiinvaelluksenne, käykää Jumalan kunniaksi
pyhässä paikassa (Mekassa). Mutta jos olette estetyt, niin lähettäkää jotakin
uhrattavaa, mikä on helposti saatavissa; älkääkä ajelko päätänne, ennenkuin
uhrinne on tullut perille määräpaikkaansa. Mutta jos joku teistä on sairas tai
päässä olevan vamman vaivaama, niin hän hyvittäkÖÖn saman paastolla,
almujenannolla tai uhrina. Ja kun sitten olette turvassa vihollisilta, niin se,
joka rajoittuu käyntiin pyhäkÖssä, lykäten pyhiinvaelluksensa, antakoon jonkun
uhrin, joka on helposti saatavissa; se taas, joka sitä ei voi hankkia,
paastotkoon kolme päivää (vastaisen pyhiinvaelluksensa aikana) ja seitsemän
palattuaan,yhteensä kymmenen päivää. Tämä koskee sitä, jonka omaiset eivät ole
Rauhoitetun pyhäkÖn alueella; täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja
tietäkää, että Jumala on ankara rangaistessaan. (197) Pyhiinvaellus tapahtuu
vain määrättyinä kuukausina; jos joku päättää suorittaa pyhän matkan näiden
kuukausien aikana, olkoon häneltä yhteys naiseen, laittomuus ja riita
pyhiinvaelluksen aikana kielletty. Mitä hyvää teettekään, Jumala tietää sen. Ja
varustautukaa matkaeväillä. Paras matkaeväs on jumalanpelko; täyttäkää
velvollisuutenne Minua kohtaan te, joilla on ymmärrys. (198) Ei ole mikään
synti koettaa hankkia (kaupanteolla) itsellenne jotakin Herranne rikkauksista.
Mutta kun te joukoissa kiiruhdatte alas Arafaatilta, niin rukoilkaa Jumalaa
rauhoitetulla muistopaikalla. Muistakaa Häntä silloin Hänen johdatuksensa
tähden, sillä ennen te totisesti kuuluitte eksyneisiin. (199) Kiiruhtakaa
sitten eteenpäin samasta paikasta kuin vaeltajain joukot ja rukoilkaa Jumalalta
anteeksiantoa. Katso, Jumala on armahtavainen ja laupias. (200) Ja kun olette
suorittaneet hartaudenharjoituksenne, niin muistakaa Jumalaa, samoinkuin
muistelitte isiänne , jopa vielä hartaammin. Ihmisten joukossa on sellaisia,
jotka sanovat: »Herramme, anna meille kaikkea tässä elämässä!» Nämä eivät saa
mitään osaa tulevassa. (201) Mutta on sellaisiakin, jotka sanovat: »Herra, anna
meille hyvää tässä elämässä ja hyvää tulevassa ja varjele meitä Tulen
rangaistuksesta!» (202) Näille on varattu osansa siitä, mitä ovat ansainneet,
sillä Jumala on nopea tilinteossa. (203) Muistelkaa Jumalaa määrättyinä
päivinä. Jos joku rientää paria päivää varhemmin, niin ei hänelle sitä viaksi
lueta, tai jos joku viivähtää, ei hänellekään sitä syyksi lueta, kunhan hän
vain karttaa pahaa. Täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää,
että teidät kootaan Hänen luokseen. (204) Ihmisten joukosta tapaat
sellaisenkin, jonka puhe maallisesta elämästä miellyttää sinua ja joka kutsuu
Jumalaa sen todistajaksi, mikä on hänen sydämessään, vaikka hän onkin sitkein
vastustajasi. (205) Ja niin pian kuin hän on kääntänyt selkänsä, kiiruhtaa hän
saamaan aikaan pahennusta tässä maassa ja levittämään jumalattomuutta
turmellakseen sekä kylvÖt että karjan, mutta Jumala ei rakasta pahuutta. (206)
Kun hänelle sanotaan: »Pelkää Jumalaa!» vetää ylpeys hänet syntiin. Helvetissä
maksetaan hänelle hänen ansionsa mukaan. Mikä surkea olinpaikka! (207) Ihmisten
joukossa tapaat sellaisenkin, joka myy itsensä (orjaksi) tehdäkseen Jumalalle
otollisen tyÖn; ja Jumala on lempeä orjiaan kohtaan. (208) Te, jotka uskotte,
tulkaa kaikki kuuliaisiksi Hänelle älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on
totisesti teidän ilmeinen vihollisenne. (209) Ja jos te rupeatte luopumaan
uskosta, senjälkeen kuin olette saaneet selvät todistukset, niin tietäkää, että
Jumala on mahtava ja viisas. (210) EivätkÖ he (epäuskoiset) juuri sitä odota,
että Jumala tulisi heidän luokseen pilvien varjossa enkeleineen? Silloinhan
asia jo olisi ratkaistu. Ei, kaikki asiat palaavat Jumalan tuomittaviksi. (211)
Kysy Israelin lapsilta, kuinka monta selvää tunnusmerkkiä olemme antanut
heille. Mutta jos joku vaihtaa pois Jumalan armon, senjälkeen kuin se on tullut
hänen osakseen, on Jumala totisesti ankara rankaisemaan. (212) Maallista elämää
ihailevat ne, jotka ovat uskottomia ja pilkkaavat uskovaisia. Mutta ne, jotka
täyttävät velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, joutuvat YlÖsnousemisen päivänä
heidän yläpuolelleen. Jumala antaa runsaasti kenelle tahtoo. (213) Ihmisten
muodostaessa yhden ainoan uskonnollisen yhdyskunnan Jumala lähetti profeettoja
ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi ja ilmoitti heidän kauttaan Pyhän kirjan,
jonka totuus kykeni ratkaisemaan kaiken, mistä ihmiset kiistelivät. Ja juuri
ne, joille Kirja annettiin, riitelivät siitä keskinäisen vihansa vuoksi, vaikka
olivat saaneet selvät todistukset. Mutta uskovaisia Jumalan tahto johti siihen
totuuteen, josta nuo keskenänsä kiistelivät; sillä Jumala ohjaa kenet tahtoo
oikealle tielle. (214) Vai luuletteko, että saatte astua Paratiisiin, vaikka
teille ei ole vielä tapahtunut mitään sellaista kuin niille, jotka ovat
nukkuneet pois ennen teitä? Hätä ja vastoinkäymiset kohtasivat heitä; oli kuin
maanjäristys olisi viskellyt heitä, niin että Jumalan lähettiläs ja uskovaiset
hänen ympärillään huusivat: »Milloin tulee Jumalan apu?» Katso, Jumalan avun
täytyy jo olla lähellä. (215) He kysyvät sinulta, Muhammed, kenelle ja mitä heidän
on pois annettava. Sano: »Se, minkä pois lahjoitatte, antakaa vanhemmillenne,
läheisille omaisillenne, orvoille, kÖyhille ja vaeltajille, ja mitä hyvää
teette, Jumala tietää sen totisesti.» (216) Teidät on määrätty sotimaan, vaikka
se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys
jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyÖdyllinen, ja voipa sattua, että
teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää,
mutta te ette tiedä. (217) He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava
rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti;
mutta käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan kiel~ täminen, Rauhoitetun
temppelin häpäiseminen ja kävijÖiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa
Jumalan silmissä. Sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.» He
eivät lakkaa sotimasta teitä vastaan, ennenkuin ovat saaneet, mikäli voivat,
teidät luopumaan uskonnostanne. Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan
ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa
elämässä, heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti. (218)
Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jättäneet vainottuina ja taistelleet
Jumalan retkellä, nämä voivat totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillä
Jumala on armollinen ja laupias. (219) He kysyvät sinulta, onko viini ja
uhkapeli sallittua. Sano: »Molempiin sisältyy suuri synti, vaikkakin niistä on
joitakin etuja ihmisille ; kuitenkin on synti suurempi kuin hyÖty.» Vielä he
kysyvät, mitä heidän on lahjoitettava pois. Sano: »Se, mitä teillä on liikaa».
Niin selittää Jumala tunnusmerkit teille. jotta osaisitte miettiä (220) tätä ja
tulevaista elämää. He kysyvät sinulta myÖs, miten on meneteltävä orpojen
suhteen. Sano: »Parasta on keventää heidän kohtaloaan». Jos elämänolot
yhdistävät teidät heihin, niin ovat he teidän veljiänne. Jumala erottaa sen,
joka pahentaa sitä, joka parantaa, ja jos Jumalasi tahtoisi, voisi Hän
teidätkin masentaa; Jumala on totisesti mahtava, viisas. (221) älkää naiko
monijumalaisia naisia, elleivät he käänny uskoon. Uskovainen orjatar on
totisesti parempi kuin monijumalainen vapaa nainen, vaikkapa tämä miellyttäisi
teitä enemmän. älkääkä antako tyttäriänne vaimoiksi monijumalaisille, ennenkuin
he kääntyvät uskoon. Uskovainen orja on totisesti parempi kuin vapaa
monijumalainen, vaikkapa jälkimmäinen miellyttäisi teitä enemmän. Nämä
johdattavat teidät Tuleen, mutta Jumala kutsuu Paratiisiin ja armahdukseen ja
selittää tunnusmerkkinsä ihmisille, jotta he pitäisivät ne mielessään. (222) He
kysyvät sinulta, Muhammed, miten on meneteltävä naisen kuukautispuhdistuksen
aikana. Sano: »Se on heidän pahoinvointinsa; karttakaa siis naisia puhdistuksen
aikana älkääkä lähestykÖ heitä, ennenkuin ovat puhdistuneet. Mutta kun he ovat
puhdistuneet, käykää heidän luonaan, kuten Jumala on määrännyt. Jumala rakastaa
totisesti Hänen puoleensa kääntyneitä ja rakastaa niitä, jotka pitävät itseään
puhtaina.» (223) Vaimonne ovat teidän vaimonne, käykää vainiollanne mielenne
mukaan, mutta suorittakaa myÖs ensin jotakin hyvää sielujenne puolesta.
Pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että tulette kohtaamaan hänet. Julista, Muhammed,
uskovaisille ilosanomaa! (224) älkää siten vannoko Jumalan kautta, että se
estäisi teitä olemasta hurskaita, pelkäämästä Jumalaa ja tekemästä oikeutta
ihmisille: onhan Jumala kuuleva ja tietävä. (225) Jumala ei rankaise teitä
ajattelemattomasta sanasta valoissanne , vaan hän rankaisee teitä siitä, minkä
teidän sydämenne on omaksunut, sillä Jumala on sääliväinen ja lempeä. (226) Ne,
jotka vannovat pysyvänsä erillään vaimoistaan, odottakoot neljän kuukauden
ajan; jos he muuttavat mielensä, niin on Jumala totisesti sääliväinen ja
laupias. (227) Mutta jos he pysyvät eropäätÖksessään, niin on Jumala totisesti
kuuleva, tietävä. (228) Hylättyjen vaimojen tulee odottaa kolme puhdistusaikaa,
eikä heidän ole sallittu salata, mitä Jumala ehkä on luonut heidän kohdussaan,
jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, ja heidän miestensä tulisi
mieluimmin ottaa heidät takaisin tänä aikana, jos he toivovat sovintoa.
Naisilla on sama oikeus miehiin nähden kuin miehillä heihin, kuten on
kohtuullista; kuitenkin ovat miehet naisiin verrattuina korkeammassa asemassa.
Niin, Jumala on mahtava ja viisas. (229) Tällainen koe-ero on sallittu kaksi
kertaa; sitten joko pitäkää vaimo luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen
mennä runsain lahjoin. Teidän ei ole sallittu pidättää mitään siitä, mitä
olette heille antaneet, paitsi jos molemmat pelkäävät, etteivät he (jatkuvassa
yhdyselämässä) voi noudattaa Jumalan säädÖksiä (vastenmielisyyden ja riitojen
tähden). jos te todellakin pelkäätte, että kumpikaan ei voi (jatkuvassa
yhdyselämässä) noudattaa Jumalan säädÖksiä, niin ei ole synniksi kummallekaan,
vaikka vaimo ostaa itsensä vapaaksi. Nämä ovat Jumalan säädÖksiä, siksi älkää
rikkoko niitä, sillä ne, jotka rikkovat Jumalan säädÖksiä vastaan, ovat
väärintekijÖitä. (230) Jos joku siis erottaa vaimonsa (kolmannen kerran), ei
hänen ole sallittu jälkeenpäin ottaa vaimoa takaisin, ennenkuin tämä on ollut
naimisissa toisen miehen kanssa; mutta jos tämä hylkää vaimon, niin eivät
entiset aviopuolisot tee syntiä, jos he palaavat toistensa luo, mikäli uskovat
voivansa noudattaa Jumalan säädÖksiä. Nämä ovat Jumalan säädÖkset; Hän selittää
ne ihmisille, joilla on ymmärrys. (231) Ja kun olette erottaneet vaimon ja tämä
on odottanut määrätyn aikansa, niin joko pitäkää hänet luonanne kunniallisesti
tai antakaa hänen mennä sovinnossa. älkää pidättäkÖ häntä väkivalloin eikä
tehden vääryyttä, sillä niin menettelevä tekee väärin omaa sieluaan kohtaan.
älkää pilkatko Jumalan tunnusmerkkejä, vaan muistakaa osaksenne tullutta
Jumalan armoa, älkääkä unohtako Pyhää kirjaa ja viisautta, jonka Hän on antanut
teille varoittaakseen teitä. Pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että Jumala on
kaikesta selvillä. (232) Ja kun olette eronneet vaimoista ja nämä ovat
odottaneet määrätyn aikansa, älkää estäkÖ heitä menemästä naimisiin uusien
miestensä kanssa, jos he keskenään ovat siitä sopineet, kuten kohtuullista on.
Tämä on varoitus sille teistä, joka uskoo Jumalaan ja Viimeiseen päivään. Tämä
on sopivinta ja puhtainta teille itsellenne. Sen Jumala tietää; te ette tiedä. (233)
äidit imettäkÖÖt lapsiaan kahden täyden vuoden ajan, jos isä tahtoo
imettämiskauden tulevan umpeen. Isän velvollisuus on ruokkia ja pukea heidät,
kuten kohtuullista on: ketään ei ole velvoitettava yli hänen
mahdollisuuksiensa, äidin ei tarvitse kärsiä mitään pakkoa lapsensa tähden,
eikä isän lapsensa tähden, ja sama koskee isän perijää. Mutta jos he
molemminpuolisen sopimuksen ja neuvottelujen jälkeen sopivat lapsen
vieroittamisesta, niin siinä ei kumpikaan tee mitään syntiä. Ja jos haluatte
antaa vieraan imettää lapsianne, niin ette syntiä tee, kun maksatte mitä teidän
kohtuuden mukaisesti on suoritettava; pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että Jumala
näkee teidän tekonne. (234) Jos jotkut keskuudestanne kuolevat ja jättävät
vaimoja, niin odottakoot nämä neljä kuukautta ja kymmenen päivää omissa
oloissaan; mutta kun ovat odottaneet määrätyn aikansa, niin ei teille lueta
synniksi sitä, miten he säädyllisesti itseensä nähden menettelevät. Jumala on
tietoinen teidän teoistanne. (235) Eikä teille lueta synniksi, jos näille
naisille naimatarjouksenne esitätte julkisesti tai sitä mielessänne haudotte.
Jumala tietää, että te heitä ajattelette, mutta älkää kuitenkaan heidän
kanssaan salassa jutelko, ellette lausu tavanmukaista naimatarjousta. älkää
solmiko aviollista liittoa, ennenkuin määrätty aika on umpeen kulunut, ja
tietäkää, että Jumala näkee, mitä teillä on mielessä. Sentähden kavahtakaa
Häntä ja tietäkää, että Jumala on armahtavainen ja lempeä. (236) Ette tee
mitään syntiä, jos hylkäätte vaimon, johon ette ole koskeneet tai jolle ette
ole suorittaneet huomenlahjaksi määrättyä osaa. Mutta huolehtikaa sellaisten
tarpeista (rikas varojensa mukaan ja kÖyhä varojensa mukaan), niinkuin on
katsottava kohtuulliseksi niille, jotka hyvää tekevät. (237) Jos te eroatte
heistä, ennenkuin olette heihin koskeneet, mutta olette suorittaneet määrätyn
osuuden heille, niin kuuluu heille puolet siitä, mitä olette suorittaneet,
jolleivät he itse tai mies, jonka toimesta avioliitto solmittiin, tee jotain
myÖnnytystä. Tekemällä myÖnnytyksiä lähestytte totista jumalisuutta; älkääkä
unohtako olla jalomielisiä toisianne kohtaan. Jumala näkee, mitä te teette. (238)
Pitäkää vaari rukouksistanne, myÖs keskimmäisestä, ja olkaa hartaina Jumalan
edessä. (239) Jos teillä on vaaran pelko, niin rukoilkaa vaikkapa käydessänne
tai ratsun selässä, mutta kun olette turvassa, niin rukoilkaa Jumalaa siten,
kuin Hän on opettanut teille sen, mitä ette ennen tietäneet. (240) Ne teistä,
jotka ovat kuolemaisillaan ja joilta jää vaimoja, testamentatkoot vaimoineen
toimeentulon yhdeksi vuodeksi, jottei heidän tarvitse lähteä muualle; mutta jos
he itse lähtevät, niin ei teille lueta synniksi sitä, miten he asianmukaisesti
itseensä nähden menettelevät; onhan Jumala mahtava ja viisas. (241) Erotetuille
vaimoille samaten kuuluu riittävä huolto, koska tämä on jumalaapelkääväisten
velvollisuus. (242) Niin selittää Jumala tunnusmerkkejään teille, jotta
toimisitte ymmärtäväisesti. (243) EtkÖ pidä mielessäsi niitä, jotka muinoin
tuhatlukuisina lähtivät kodeistaan peläten kuolemaa? Jumala sanoi heille:
»Kuolkaa!» ja herätti heidät sitten eloon taas. Jumala totisesti antaa runsaita
armolahjoja ihmisille, mutta useimmat ihmiset ovat kiittämättÖmiä. (244)
Taistelkaa Jumalan retkellä ja tietäkää, että Jumala on kuuleva, tietävä. (245)
Kuka antaa Jumalalle jalon lainan, jotta Hän saisi tilaisuuden palauttaa sen
moninkertaisella? Sillä Jumalasta riippuu, pidättääkÖ Hän vai avaa runsautensa,
ja Hänen luokseen te tulette palajamaan. (246) Muista israelilaisten vanhimmat
Mooseksen aikojen jälkeen, jotka sanoivat eräälle keskuudessaan olevalle
profeetalle: »Aseta meille kuningas, niin taistelemme Jumalan asian puolesta».
Hän sanoi: »Mutta entä jos jäättekin pois taistelusta, jos taistelu teille määrätään?»
He sanoivat: »Miksemme taistelisi Jumalan asian puolesta, kun olemme joka
tapauksessa karkoitetut kodeistamme lapsinemme?» Mutta kun heidät määrättiin
taistelemaan, kääntyivät he pois, paitsi muutamat harvat. Mutta Jumala tuntee
väärintekijät. (247) Ja heidän profeettansa sanoi heille: »Katso, Jumala on
asettanut Saulin teidän kuninkaaksenne». He kysyivät: »Kuinka hän voi tulla
kuninkaaksi meitä hallitsemaan, kun meillä on suuremmat oikeudet kuninkaan
arvoon kuin hänellä, eikä hänellä ole edes rikkauttakaan?» Hän vastasi: »Katso,
Jumala on valinnut hänet teidän hallitsijaksenne ja runsaasti varustanut hänet
tiedolla ja ruumiinvoimilla, sillä Jumala antaa hallitusvallan kenelle tahtoo».
Niin, Jumala sulkee kaikki olemukseensa ja tietoonsa. (248) Ja heidän
profeettansa sanoi heille: »Katso, hänen kuninkuutensa tunnusmerkki on se, että
liitonarkki, enkeleiden kantamana, on tuleva luoksenne sisältäen Herranne
sekiinan ja Mooseksen sekä Aaronin suvun jälkeensä jättämiä pyhiä esineitä».
Tässä on tunnusmerkki teille, jos totisesti olette uskovaisia. (249) Kun nyt
Saul lähti liikkeelle sotajoukkojensa kera, sanoi hän: »Jumala on totisesti
koetteleva teitä joelle tultuanne; se, joka juo siitä, ei kuulu minun miehiini
(niihin kuuluu se, joka ei maista siitä yhtään) - paitsi se, joka ainoastaan
ottaa kulauksen kämmenellään.» ja niin joivat he siitä paitsi muutamat harvat.
Ja kun hän ja hänen uskonveljensä olivat kulkeneet puron yli, sanoivat he:
»Tänään meillä ei ole voimia Goljatia ja hänen joukkojaan vastaan», mutta ne,
jotka uskoivat kohtaavansa Jumalan, huudahtivat: »Kuinka usein onkaan pieni
joukko Jumalan avulla voittanut suuren sotaväen!» Onhan Jumala kestävien
kanssa. (250) Kun he hyÖkkäsivät Goljatia ja hänen sotajoukkojaan vastaan, he
huusivat: »Herra, suo meille lujuutta, vahvista askeleemme ja auta meidät
saamaan voitto uskottomasta kansasta!» (251) Ja Jumalan sallimuksesta he
ajoivat heidät pakoon; David surmasi Goljatin, ja Jumala antoi hänelle
kuninkuuden ja viisauden ja opetti häntä tahtonsa mukaan. Jollei Jumala
masentaisi ihmisiä toistensa kautta, niin olisi maa sekasorron tilassa, mutta
Jumala on koko luomakunnan Hyväntekijä. (252) Nämä ovat Jumalan tunnusmerkkejä,
jotka Me julistamme sinulle, Muhammed, totuudessa, sillä sinä kuulut totisesti
Meidän lähettiläittemme joukkoon. (253) Näistä lähettiläistä olemme eräille
antanut korkeamman aseman kuin toisille. Ylennettyjen joukossa oli niitä,
joiden kanssa Jumala on puhunut, ja toisia, jotka Hän on korkealle korottanut.
Olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todistukset ja tukenut häntä
Pyhyyden hengellä; ja jos Jumala olisi tahtonut, niin ne jotka seurasivat
heitä, eivät olisi taistelleet toisiaan vastaan, senjälkeen kuin selvät
todistukset olivat tulleet heidän osakseen. Mutta he olivat eripuraisia: heidän
keskuudessaan oli uskovaisia ja uskottomia,- ja jos Jumala olisi tahtonut,
eivät he olisi taistelleet toisiansa vastaan, mutta Jumala tekee, mitä haluaa. (254)
Te, jotka uskotte, uhratkaa siitä, mitä olemme teille suonut, ennenkuin tulee päivä,
jolloin ei kaupanteko, ystävyys eikä välitys ole mahdollinen. Uskottomat ovat
väärintekijÖitä. (255) Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, elävä, iankaikkinen.
Häntä ei saa valtaansa uneliaisuus eikä uni; Hänelle kuuluu kaikki, mikä on
taivaassa ja maan päällä. Kuka on se, joka astuisi välittäjäksi Hänen edessään
Hänen sallimattaan? Hän tietää, mitä heille on vastedes tuleva ja mitä heillä
on ollut menneisyydessä, mutta Hänen viisaudestaan he eivät käsitä muuta kuin
minkä Hän tahtoo. Hänen valtaistuimensa käsittää taivaat ja maan, eikä niiden
voimassapysyttäminen ole Hänelle taakka; niin, Hän on ylhäinen, valtava. (256)
Uskonnossa ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja
se, joka hylkää saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta
kädensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietävä. (257) Jumala on
niiden suojelija, jotka uskovat; Hän johtaa heidät pimeydestä valoon. Mutta
uskottomien suojelijoita ovat pahat henget; he vetävät heidät valosta
pimeyteen. Heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti. (258)
Muista hänet, joka kiisteli Aabrahamin kanssa hänen Herrastaan siksi, että
Jumala oli antanut hänelle kuningaskunnan. Aabraham sanoi: »Herrani antaa
elämän ja kuoleman.» Hän vastasi: »Minäkin annan elämän ja kuoleman.» Silloin
Aabraham sanoi: »Katso, Jumala antaa auringon nousta idästä; anna sinä sen
nousta lännestä!» ja jumalaton jäi sanattomaksi. Niin, Hän ei johda
jumalattomia ihmisiä. (259) Tai muistele ihmistä, joka kulki erään raunioiksi
sortuneen kaupungin ohi. Hän sanoi: »Kuinka voi Jumala antaa elämän tälle
paikalle sen perikadon jälkeen?» Mutta Jumala antoi hänen kuolla sadaksi
vuodeksi ja herätti hänet sitten eloon ja sanoi: »Kuinka kauan olet viipynyt
täällä?» Hän vastasi: »Olen ehkä viipynyt päivän tai osan päivästä.» Silloin
sanoi Jumala: »Ei, olet viipynyt sata vuotta; katso ruokaasi ja juomaasi. Se ei
ole pilaantunut, ja katso aasiasi. Tämä on tapahtunut, jotta Me tekisimme sinut
tunnusmerkiksi ihmisille. Katso, kuinka Me kokoamme luut ja sitten peitämme ne
lihalla.» ja kun tämä selvisi hänelle, sanoi hän: »Minä tiedän, että Jumala on
kaikkivaltias.» (260) Entä kun Aabraham sanoi: »Herra, näytä minulle, kuinka
teet kuolleet eläviksi!» Hän kysyi: »EtkÖ sinä sitten usko siihen?» Hän
vastasi: »Kyllä, mutta jotta sydämeni rauhoittuisi.» Silloin Hän sanoi: »Ota
neljä lintua ja leikkaa ne palasiksi, aseta sitten kappale niistä joka vuorelle
ja kutsu sitten niitä, niin ne kiiruhtavat luoksesi nopeasti; ja tiedä, että
Jumala on mahtava, viisas!» (261) Niitten laita, jotka uhraavat omaisuutensa
Jumalan asian hyväksi, on sama kuin viljanjyvän, joka kasvattaa seitsemän
tähkää ja jokaiseen tähkään sata jyvää, sillä Jumala antaa kenelle tahtoo
kaksinkertaisesti; niin, Jumala sulkee itseensä kaiken ja tietää kaikki. (262)
Ne, jotka uhraavat omaisuutensa Jumalan asialle eivätkä jälkeenpäin kadu
eivätkä moiti lahjoitustaan, saavat palkkansa Herraltaan: ei heitä mikään pelko
vaivaa, eikä heidän tarvitse murehtia. (263) Sovinnollinen puhe ja anteeksianto
on parempi kuin almu, jota seuraa solvaus; niin, Jumala on ylenpalttisen rikas
ja lempeä. (264) Te, jotka uskotte, älkää tehkÖ tyhjäksi almujanne
jälkimoitteilla ja solvauksilla niinkuin se, joka luovuttaa omaisuutensa
näyttääkseen ihmisten silmissä hurskaalta, mutta ei usko Jumalaan eikä
Viimeiseen päivään; hänen laitansa on sama kuin kivipaaden, jonka päällä on
hitunen multaa ja johon sadekuuro lankeaa jättäen sen aivan paljaaksi. Lopulta
he eivät saa omakseen mitään tuloistaan. Jumala ei johda uskottomia ihmisiä. (265)
Ne taasen, jotka uhraavat varojaan ikävÖiden Jumalan mielisuosiota ja
vahvistaakseen sieluaan, ovat kukkulalla sijait~ sevan puutarhan kaltaisia,
johon sadekuuro lankeaa, tuottaen kaksinkertaisen sadon. Ja jollei sadekuuro
lankea, niin laskeutuu sille ainakin kaste. Jumala näkee, mitä te teette. (266)
Toivoisikohan kukaan teistä, että hänellä olisi puutarha, jossa on palmuja ja
viinikÖynnÖksiä sekä kaikenlaisia hedelmiä ja jossa purot solisevat, ja että
vanhuus yllättäisi hänet hänen pienten lastensa ollessa vielä turvattomia ja
salamoiva hirmumyrsky hävittäisi ja polttaisi poroksi sen (puutarhan)? Näin
Jumala selittää teille tunnusmerkkinsä, jotta miettisitte. (267) Te, jotka
uskotte, uhratkaa parasta, mitä olette hankkineet, ja sitä, mitä Me olemme
kasvattanut teille maasta, älkääkä etsikÖ huonointa uhritarkoituksiinne, koska
ette itsekään ota vastaan sellaista muuten kuin halveksien. Tietäkää, että
Jumalan on kaikki, rikkaus ja kunnia. (268) Saatana uhkaa teitä kÖyhyydellä ja
houkuttelee teitä halpamaisuuksiin, mutta Jumala lupaa teille anteeksiantonsa
ja runsautensa. Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja tietää kaiken. (269) Hän
antaa viisautta kenelle tahtoo, ja kenelle viisaus on annettu, hän on saanut
suuren aarteen, mutta vain ymmärtäväiset ovat tästä täysin selvillä. (270) ja
mitä almuja annattekin tai uhrilupauksia teette, tietää Jumala sen totisesti,
mutta väärin-tekijät jäävät ilman auttajaa. (271) Jos te annatte almunne
julkisesti, on se hyvä asia, mutta jos te annatte ne salassa kÖyhille, on se
vielä parempi itsellenne ja sovittaa osan pahoista teoistanne. Jumala tietää
teidän tekonne. (272) Sinun velvollisuutesi, Muhammed, ei ole ohjata heitä
(uskottomia), Jumala ohjaa ketä haluaa. Mitä hyvää annattekin pois, on se
omaksi parhaaksenne, kun ette sillä muuhun pyri kuin Jumalan kasvojen eteen; ja
mitä hyvää uhraattekin, tulee se teille täysin korvatuksi, teidän kärsimättä
mitään vääryyttä. (273) (Uhrilahjat tulevat) kÖyhien hyväksi, joita osanotto
Jumalan (sota)retkeen estää vaeltamasta ympäri maata (liikeasioissa) ja joita
tietämättÖmät pitävät varakkaina, kun he eivät ole vaateliaita. Sinä erotat
heidät tuntomerkeistään: eivät he anoessaan ihmisiltä käy tungettelevaisiksi.
Mitä hyvää uhraattekin, tietää Jumala sen totisesti. (274) Ne, jotka uhraavat
varojaan sekä päivin että Öin, salaisesti ja julkisesti, lÖytävät palkkansa
Herraltaan, ei heitä pelko vaivaa, eikä heidän tarvitse murehtia. (275) Mutta
ne, jotka ahnehtivat voittoa koronkiskomisesta, kokevat samanlaisen
ylÖsnousemuksen kuin hän, jonka Saatana on villinnyt tartunnallaan. Tämä
sentähden, että he sanovat: »Kauppavoittohan on samaa kuin koronkiskominen.»
Mutta Jumala on sallinut kaupan ja kieltänyt koronkiskomisen. Sille, joka saa
ojennuksen Herraltaan ja luopuu paheesta, suodaan anteeksi se, mikä jo on
mennyttä, ja hänen asiansa ovat Jumalan käsissä. Mutta ne, jotka taas entiseen
ryhtyvät, ovat Tulen omia, ja he pysyvät siinä iankaikkisesti. (276) Jumala
tekee koronkiskomisen tyhjäksi, mutta almujen hedelmät Hän tekee moninkertaisiksi.
Hän ei rakasta jumalatonta eikä rikollista. (277) Katso, ne jotka uskovat ja
tekevät hyviä tÖitä, viettävät rukouselämää ja suorittavat kÖyhille osuutensa,
lÖytävät totisesti palkkansa Herraltaan; ei mikään pelko vaivaa heitä, eikä
heidän tarvitse murehtia. (278) Te uskovaiset, pelätkää Jumalaa ja antakaa
anteeksi vielä perimätÖn osa koroista velallisillenne, jos olette oikeita
uskovaisia. (279) Jollette niin tee, niin tietäkää Jumalan ja Hänen
lähettiläänsä olevan sodassa teitä vastaan. Mutta jos teette parannuksen,
saatte pitää pääoman. älkää tehkÖ vääryyttä, niin ei sitä teillekään tehdä. (280)
Jos joku (velallinen) on ahdingossa, saakoon lykkäystä, kunnes hänen tilansa
paranee, mutta parempi teille olisi antaa velka anteeksi; jospa vain sen
tajuaisitte. (281) Ja varokaa sitä päivää, jolloin teidän on palattava Jumalan
luo. Silloin on jokainen sielu saapa täyden mitan mukaan, mitä on ansainnut,
eikä ketään väärin tuomita. (282) Te uskovaiset, kun teette maksusitoumuksen
määrätyksiajaksi, niin tehkää se kirjallisesti. Kirjuri merkitkÖÖn
puolueettomasti muistiin keskinäisen sopimuksenne, älkÖÖnkä kukaan kirjuri
kieltäytykÖ kirjoittamasta sen mukaan, kuin Jumala on opettanut häntä. Siten
siis on hänen kirjoitettava, ja se, joka velaksi ottaa, sanelkoon Herraansa
Jumalaa peläten, älkÖÖnkä vähintäkään pois jättäkÖ. Jos kuitenkin velantekijä
on älyltään tai vastuultaan vajavainen tai ei itse kykene sanelemaan, silloin
hänen etujensa puoltaja sanelkoon sen oikeudenmukaisesti. Kutsukaa tähän
tilaisuuteen kaksi mieleistänne miestä todistajiksi. Jollei satu olemaan kahta
miestä, todistakoon mies ja kaksi naista niiden joukosta, jotka hyväksytte
todistajiksi, jotta jos yhden muisti pettäisi, toinen kuitenkin muistaisi
oikein. Ja kun heidät todistajiksi kutsutaan, älkÖÖt he kieltäytykÖ. älkää
jättäkÖ kirjoittamatta velkasopimusta, olkoon se pieni tai suuri, ja merkitkää
sen eräytymisaika. Tämä on oikeudenmukaisinta Jumalan edessä, varmimmin
todistettavissa ja paras tapa välttää keskinäisiä epäluuloja, paitsi milloin
kyseessä on liikeasia, jossa tavara siirtyy kädestä käteen. TällÖin ei lueta
teille syyksi, jos jätätte kirjoittamatta sen muistiin. Todistajia hankkikaa
kuitenkin myydessänne toinen toisellenne, eikä hankaluutta saa tuottaa
kirjurille enempää kuin todistajillekaan. Jos teette jotain sellaista, on se
totisesti jumalatonta teidän puoleltanne. Pelätkää Jumalaa! Jumala opettaa
teitä ja Jumala tietää kaikki. (283) Mutta jos olette matkoilla ettekä voi
lÖytää kirjuria, voitte vastaanottaa pantteja. Ja jos toinen teistä uskoo
toiselle jotakin, silloin myÖs se, jolle on uskottu, täyttäkÖÖn sen, johon on
sitoutunut, ja pelätkÖÖn hän Jumalaa, Herraansa. älkää salatko todistusta! Jos
joku salaa sen, on hänen sydämensä totisesti turmeltunut. Jumala tietää mitä te
teette. (284) Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä, ja ilmaisetteko
vai salaatte, mitä teillä on mielessä, vaatii Jumala teidät tilille siitä. Hän
antaa anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo, sillä Jumala on
kaikkivaltias. (285) Profeetta uskoo siihen, minkä hänen Herransa on hänelle
ilmoittanut, samoin uskovaiset; jokainen heistä uskoo Jumalaan, Hänen
enkeleihinsä ja Hänen lähettiläisiinsä. Me emme tee erotusta Hänen
profeettainsa välillä, ja he sanovat: »Me kuulemme ja tottelemme. Sinulla on
(meille) anteeksiantamus, oi Herra! Niin, Sinussa on määränpää.» (286) Jumala
ei ketään rasita yli voimien; mitä kukin on aikaansaanut, on hänen edukseen, ja
häntä vastaan nousee vain se, minkä hän itse on aiheuttanut. Herramme, älä
rankaise meitä, jos hairahdumme tai rikomme! Herra, älä pane kannettavaksemme
sellaista taakkaa, kuin annoit niiden osaksi, jotka ovat ennen meitä eläneet!
Herra, älä pakota meitä kantamaan sitä, mihin eivät voimamme riitä! Ole
pitkämielinen, anna anteeksi ja armahda meitä! Olet suojelijamme; auta meitä
uskottomia vastaan!
ليست هناك تعليقات:
إرسال تعليق